sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kuuhulluutta, taas kerran!

Heippa!


Olen onnistuneesti pakoillut esseen kirjoittamista, mutta vielä on onneksi aikaa. Eilen tosiaan oli verikuu, ja koitin ottaa siitä kerrankin kunnollisia kuvia. Harmittavan nopeasti tämä punainen vaihe kuitenkin meni ohi, ja pian kuu taas möllötti kirkkaana ja vaaleana. Koska keli oli hyvä, hiippailin pihamaalle testailemaan kuutamokuvailua pulpin ja kaukolaukaisimen kanssa! Tässä on muutamia otoksia eilisestä kuuseikkalusta siis.

Kuu oli todella punainen tällä kertaa! Tämän lähemmäksi minun pitkällä putkella ei pääse. Joskus sitten kun olen iso ja rahoissani (hah, eli ei koskaan) hankin pitkän putken jolla saa hyviä kuu- ja tähtikuvia!


Tässä on hieman sitä ideaa, mitä koitin saada. Koko taivas leimusi punaisena, mutta tässä vaiheessa verikuu alkaa mennä jo ohi. Laaksossa leijaileva usva tallentui kivasti, tämän yllätyksen huomasin vasta tietokoneen ruudulta kuvia katsoessa!


Kuun hohtoa ja kivoja pilviä! Muutama tähtikin onnistui tallentumaan kuvaan. Öisessä taivaassa on jotain taianomaista!


Kuu kirkastuu punaisuuden väistyessä.


Tällaista siis tavoittelin, mutta nämä kaikki epäonnistuivat ennen kuin tajusin käydä hakemassa narulaukaisijan... Harmi! Seuraavaa verikuuta odotellessa, ehkä saan kuvan kirkkaanpunaisesta taivaasta.


Meillä on tosiaan pihassa kirsikankukkapuu! Tämän enempää ei vielä ole kukkia tullut, mutta ehkäpä toukokuussa sitten saatte vaaleanpunaisia kukkaunelmakuvia meidän omalta pihamaalta. Toivottavasti muutama pörriäinen eksyisi myös kuvattavaksi kukkien joukkoon.



Tällaisia kuvia tosiaan tuli, ja mukaan hivuttautui vielä yksi kukkakuva, jonka nappasin kymmenisen minuuttia sitten. Nyt sitten sen esseen pariin!


Kunnollisista kuukuvista haaveillen,
Koala Von Tukintolvana

maanantai 18. huhtikuuta 2016

(Huono) oodi opiskeluille!

Heippa!

Tänään, 18.4. on huonon runouden päivä. Päätin itsekin kantaa korteni kekoon, ja inspiraatio sitten loi ilmoille tällaisen taideteoksen. Koitin tehdä siitä satiirisen ja hauskan, joten toivottavasti se synnyttää hymyn teidänkin huulillenne! Tottakai omat vitsit naurattavat aina itseäni.


Oodi opiskeluille

Näyttelijäntyö, mitä se on?
Ai jotain kättä vähän heilutellaan,
ja palkalla sitten mehustellaan?
Välillä ottaa kovasti sielun päälle, mieltä vääntää. 
Miten se Leo tämän tekee, niin helpolta näyttää!
Miten sisäistän jotain mitä en ole:
massamurhaaja, raiskaaja, taisteleva sotakone.
Miksi kidutan itseäni näin, mitä tästä saan?
Sen kerran kun onnistun, se on täyttä euforiaa!
Sen pienen hetken, kun olen joku toinen
tajuan itsestäni enemmän
kuin mitä olen koittanut koko vuoden!


Aloitin toki toisenkin blogitekstin jo, missä kerron tarkemmin opinnoistani, mutta esseet pitäisi taas kerran saattaa ensisijaiseksi työksi. Ei, niitä en ole vielä aloittanutkaan... Paitsi lukemalla lähdeteostoja, tottakai! Kirjoitustyö on jo suunnitteilla, joten ehkä huomenna word aukeaa ja sanoja alkaa taas ilmestyä paperille! Sen sijaan aivan toisenlaiset vapaa-ajan kirjoitukset tunkevat jatkuvasti mieleen. Ehkäpä nohevoidun, kirjoitan esseen ja saan vielä loppuviikosta sen toisenkin blogitekstin ulos?



Huonoille runoille hihitellen,
Koala Von Tukintolvana