Lontoon hurmaa ja väsyneet jalat vol. 1

Heippa!

Puoli vuotta, mitäää? Kyllä, en ole päivittänyt blogia, ja siitä on ollut hieman jo huono omatunto. Aluksi ei ollut aikaa, ja sitten ei vaan kehdannut. Toinen siskoista nyt sitten potki pyllylle että jatkapas blogin pitämistä, joten tehdäänpäs nyt ihan ryöppy päivityksiä (toivottavasti!). Eli jatketaan siitä, mihin jäin keväällä :)

Kuten jo aikaisemmin hehkutin, huhtikuun viimeinen viikonloppu tuli vietettyä tuolla läheisessä suurkaupungissa Lontoossa. Se vaan että koskaan ei malta rauhoittua lomaillessa, vaan kilometrejä tulee tallottua aikamoinen määrä.. Se kostautuu sitten penikoilla ja kipeillä jalkapohjilla, koska minun jalat inhoavat asfaltilla kävelemistä. No, sillä se lähtee millä on tullutkin, eli lisää lenkkiä vaan!

Turisti-sisko turistin työssä!

Matkani alkoi lauantai-aamuna seitsemältä, kun suuntasin kohti National Expressin bussia. Se kiidätti minut Victorian bussiasemalle, josta sitten seikkailin tieni tubella Russell Squarelle. Siskoni saapui sinne myös pian, ja heitimme tavaramme varaamaamme hostelliin (Smart Russell Square Hostel). Ensimmäinen "nähtävyys" oli tottakai puolen kilometrin päässä sijaitseva Sherlock-sarjan kuvauksien vale-Baker Street, jonne menimme kolkuttelemaan ovea. Väärä numero oli vaan ovessa.. Se ovi vaihdetaan aina kuvauksien ajaksi, mutta turistien takia siihen oikeaankin varsinaiseen oveen on nykyään asennettuna tismalleen samanlainen kolkutin kuin sarjan ovessakin on. Ja Speedyn kahvila oli tottakai paikoillaan! Meitä viihdytti myös kissa, joka oli ilmeisesti kahvilan asukki (emme kysyneet, mutta siinä se hengaili, ja muutkin ovat tavanneet tämän huomiota kerjäämässä oven edessä). Tämä kaveri oli mielellään kuvattavana ja rapsutettavana.

Onnellinen kisu!

Mikäs se siellä...

Sherlockin ja Johnin kotoa jatkoimme matkaa bussilla kohti Camden Townia ja sen suurta market-aluetta. Itse kävin siellä syksyllä, mutta ei se suunnistaminen silti helppoa siellä market-alueen sisällä ollut. Väkeä oli ihan järkyttävät määrät! Tottakai, koska nyt oli lauantai.. Ei siis koskaan enää sinne viikonloppuna, hermo meinasi mennä. Ja rahat... : D

Ei tarvinnut yksin olla...

Camdenissa voi nähdä kaikenlaisia hörhöjä!

Market-alue on vanha Lontoon talli, siksi siellä on paljon hevospatsaita ja -juttuja.

Hääbussi Camdenissa!

Camdenista ajelimme bussilla Leicester Squarelle, ja koitimme metsästää Hummingbirds Bakeryn kahvilaa, sillä tiesimme siellä lähistöllä sellaisen olevan. Karttakirja johdatti meidät jo kahdesti harhaan, joten sen jälkeen heitin sillä vesilintua ja suunnistin enemmän omalla vaistolla - johan alkoivat paikat löytyä nopeammin! Hummingbird Bakeryyn olen halunnut mennä pitkään, koska minulla on sen kahvilan oma leivonnaisreseptikirja. Ne reseptit ovat olleet todella hyviä, ja perhe on saanut ähkyn kuppikakuista minun innokkaana niitä vääntäessä! Hinnat olivat aika karmeat; kakkupalat olivat suunnilleen viisi puntaa, ja cupcaken hinta vaihteli välillä £2,65-3,50... Otimme yhden Red Velvet cupcaken, jonka maistoimme myöhemmin hostellilla. Oli aika mitäänsanomaton, joten siksi olen vähän pettynyt. Pitänee varmaan käydä jotakin muuta joskus myöhemmin maistamassa uudelleen, mutta ainakin tuon Red Velvetin osasin itse valmistaa maukkaammin.. enkä edes kehuskele, vaan se oli oikeasti mauton ja kuiva mitä tuolta saatiin.

Omnomnom! Tuo sateenkaarikakku on uusi, sitä ei löydy minun kirjasta!

Kakku olikin valetta...

Loppupäivän kiertelimme vielä hetken, kävimme hostellilla hetken lepäämässä ja menimme iltapalalle mainioon ravintolaan nimeltä Giraffe Russell Squarella. Heillä oli tarjolla mezze-lautanen, jossa oli varmaan parasta hummusta, jota olen koskaan syönyt.

Väli-viihdykkeenä kuva Lontoon yhden yliopiston kampusrakennuksista!

Illalla saapuessamme takaisin hostellille saimme huomata, että varaamamme naisten huone olikin mixed dorm, sillä siskoni yläpuolella olevassa sängyssä oli jo nukkumassa pariskunta. Koitimme olla hiljaa, mutta pariskunnan mies kuorsasi niin kovaan ääneen, että emme meinanneet kuulla toisiamme. He eivät heränneet edes normaaliin jutusteluun, joten hoidimme iltatoimet rauhassa ja kaaduimme sänkyihimme. Luulin ottaneeni korvatulpat mukaan, sillä kuorsaaminen todella häiritsi minua, mutta ne olivatkin jääneet matkasta pois.. No, tyrkkäsin noise reduce-nappikuulokkeeni ja ne ajoivat aika hyvin saman asian. Koko yön kuitenkin kuorsaaminen, käytävällä meluaminen ja huoneen oven paiskominen tunkivat jopa kuulokkeiden läpi, joten heräilin koko ajan. Siskoni, jolla ei valitettavasti ollut mitään kuuloneristettä matkassa, valvoi kolme tuntia ennen kuin edes hetkellinen hiljaisuus laskeutui. Oven alla oli kolmen sentin rako, josta kuului tosiaan kaikki käytävän äänet, ja palo-ovet olivat yön aikana kammettu auki, joten nekään eivät toimineet eristeenä ollenkaan. Eli jos tuohon hostelliin suuntaatte, varautukaa siihen, että se on hyvin meluisa... Aamulla menimme suihkun kautta aamiaiselle, joka oli oikeasti pelkkää vaaleaa höttöpaahtoleipää voin ja hillon kanssa, corn flakeseja (valmiiksi kuppeihin säännösteltynä) sekä teetä, murukahvia (hyi) ja esanssimehua. Ei siis ollut kovin täyttävä, mutta mitäpä olisikaan odottanut saavansa £1,5 hintaan... Nyt ei tarvinnut valittaa, että pelkästään gluteenittomille ihmisille olisi ollut huonosti vaihtoehtoja, koska tuskin tuo aamiainen käy kenenkään ruokavalioon, joka tykkää syödä edes jotain tuoretta ja rouskuvaa. Onneksi oli omena taskussa!

Hostellilta suuntasimme matkalaukut säilytykseen jätettyä kohti Sherlocked-conia. Oli kyllä mielenkiintoinen junamatka sinne, koska suoraa linjaa lännestä itään ei mennyt - sen sijaan idästä länteen pääsi yhdellä junalla. Asiaan saattoi ehkä vaikuttaa myös samaan aikaan järjestetty London City Marathon, mutta emme kyselleet asiasta sen tarkemmin. Löysimme kuitenkin viimein perille kolmen junavaihdon jälkeen, ja astelimme sisään ExCel-messukeskukseen coniin! Messukeskus itsessään oli valtava, ja Sherlockedia varten oli eristetty yksi erillinen halli. Tila oli valtava ja täynnä myyntipöytiä, ja myyntipöytiä. Ja sitten oli vielä lisää myyntipöytiä... Paljonkaan muuta ei ollut tarjolla. Näiden lisäksi olivat nimikirjoituspöydät, joihin jonotettiin nimmarit maksettuaan, sekä yksi avoin lava, jolla järjestettiin ilmaista puheohjelmaa. Hallimaisessa rakennuksessa tämä vaan meni hieman hukkaan, kun puheesta ei mikeistä huolimatta saanut selvää. Kaikkialla kaikui aika pahasti, ja juurikaan mitään ilmaista tekemistä ei ollut. Kaksi näyttelyä oli rakennettu, ja toista ei voi kyllä kutsua näyttelyksi: pari julistetta ja tavarakollaasi seinällä ei tee mielestäni näyttelyä.

Conin sisäänkäynti.

Leimattu! Pitääkö meidänkin nyt alkaa antiikki-trokareiksi?

Sherlock-bussi

Myyntikojuja myyntikojujen perään.

Tämä oli maksuton luentopaikka, mutta koska se oli avoin tuohon loppuhalliin, tällainen puolikuuro ei kuullut mitään esimerkiksi tässä kuvassa näkyvästä maskeerausluennosta. Harmillista.

Ihmiset jonottamassa nimikirjoituksia.

Toinen näyttely sen sijaan oli aivan nappiosuma! Paikalle oli rakennettu eristetty propit ja asut-näyttely, joka oli kyllä faneille täydellinen paikka käydä hihkumassa televisiosta tuttujen esineiden ja asujen perään, jotka tuovat rakkaat hahmot henkiin. Kamera kyllä lauloi, ja joka ikinen asu tuli ikuistettua.

Yksi conin kohokohtia oli asu- ja proppinäyttely, sieltä tuli räpsittyä paljon kuvia, mutta en viitsi tukkia tätä blogia niillä! Tässä muutama kuva sieltä!

...No kyllähän Irene Adlerin vaatteista pitää kuva laittaa!!

Kolmoskauden kakkosjakso, eli hääääääät!!!

Nämä asut ovat siihen spesiaalijaksoon, joka ilmestyy 1.1.2016! Kyseessä ovat Johnin ja Sherlockin asut.

Sherlockin arkivaatetus

 Koska conissa ei ollut juurikaan näkemistä ja tekemistä ilman hervotonta rahasummaa, päätimme lähteä sieltä aika pian pois. Harmitti, että siitä lystistä maksettiin kuitenkin 29 puntaa. No, ainakin tietää, että jatkossa sinne ei kannata mennä.

Lähdimme tallustelemaan Thamesin rantaa pitkin ihmetellen maisemia, ja silmiimme sattui taivaskärrilinja! Olin ollut tietoinen tämän linjan olemassaolosta jo aikaisemmin, ja yhdessä tuumin päätimme siskoni kanssa lähteä sitten katselemaan Lontoota lintuperspektiivistä. Oyster Cardilla lippu tähän lystiin oli vain £3,5, eli hinta ei päätä huimannut! Suosittelen tätä kaikille Lontoossa kävijöille! Conin harmitus katosi tämän kokemuksen myötä.

ExCel-messukeskuksen ulkopuolella sijainnut satamatyöläisten muistopatsas. Messukeskus näkyy taustalla.

Taivaskärrirata! Pituutta tällä oli muistaakseni jotain kilometrin verran.

Thames itäänpäin katsottuna. ExCel näkyy vasemmalla kerrostalon takana.

Matkalla vastarannalle

Thamesin mutka länteen. Vasemmalla edessä hurjan ruma O2-areena.

Ajelun jälkeen jatkoimme ajeluhurmaa bussilla, jossa istuimme tunnin verran matkaamassa Lontoon halki ihmetellen rakennuksia ja nähtävyykiä. Tuli siellä muutama maamerkkikin bongattua samalla! Seuraavat kuvat on otettu bussin ikkunasta, anteeksi muovipussiheijastumat ja muut suhrut.

Greenwich! Tämä on se paikka, mistä aikavyöhykkeet alkavat. Eli kuuluisa nollapaikka, missä on vaikka mitä; museoita, observatorio, yliopisto, ja hurjan suuri ja kaunis puisto. Emme pysähtyneet vaan suhautimme vain bussilla ohi.

 Hyppäsimme bussista ulos Blackfriarsin sillan jälkeen, ja päätimme, että kerran oli vielä aikaa seikkailla ennen bussin lähtöä takaisin Winchesteriin, kävelisimme Thamesin rantaa pitkin ihmettelemässä maamerkkejä ja rakennuksia. Ajattelimme kävellä Tower Bridgelle, kun se ei kuitenkaan kamalan kaukana ollut. Emme kuitenkaan ottaneet huomioon, että jalkapohjat huusivat jo valmiiksi hallelujaa, joten se ei ehkä ollut se fiksuin ratkaisu. No, kävelimme ja pääsimme sinne! Voitto, vaikka väsyttikin!

Shakespeare's Globe-teatteri

Hieno katulamppu kera Shardin

Shardin heijastuma

Barbaarileijonapatsaita Towerin ulkopuolella

Tower of London, jolla on hieno ja pitkä historia! Jos omistatte Netflixin, sieltä löytyy kiva dokumentti nimeltä The Secrets of the Tower of London tähän linnaan liittyen, suosittelen katsomaan.

Tower Bridge, jonka kuningatar Viktoria aikanaan rakennutti. Tällä sillalla on edelleen sama mekaniikka käytössä nostoa varten, mikä rakennettiin sille jo 1800-luvulla. Hyvin valmistettu!

Uusi ja vanha kohtaavat

Kävelyretken jälkeen kävimme hakemassa romppeet matkatavarasäilytyksestä, ja suuntasimme kohti Victorian asemaa. Kamala nälkä oli, ja koitimme etsiä ruokapaikkaa, joka kävisi kummallekin (ei Mäkkäriä tai KFC:tä meille, kiitos!). Eksyimme juna-asemalla ravintolaan nimeltä Tortilla, ja tämä oli erinomainen paikka! Tästä alkoi myös vuosisadan rakkaustarina minun ja Nachos Supremen välillä! En siis ollut tätä ruokaa aikaisemmin syönyt, mutta siellä tuli maistettua elämäni ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen sitä pakkosyöttänyt perheenjäsenilleni myös, joista osa tykkäsi siitä ihan yhtälailla. Tuntui myös ihanalta syödä ensimmäisen kerran koko päivänä jotakin fiksua. Sieltä sitten bussiin ja Winchesteriin! Kiitos Lontoo, oli mukavaa käydä kylässä!

Extrana vielä pari kukkakuvaa Winchesteristä, jossa jatkoimme jalkapohjien tuhoamista armottomalla nähtävyysmaratonilla!

Kukkia Wolveseyn linnan raunion seinällä

Magnoliapuukin innostui kaunistelemaan!

Niin paljon tuliaisia! Hyvä, että laukku meni kuitenkin kiinni.

Sitten sisko sujahti lentokoneella takaisin Suomeen. Että sen pituinen se....? Ei suinkaan! Miksi tuolla otsikossa on vol. 1 johtuu siitä, että palasin turistisoimaan Lontoota kuukauden myöhemmin! Siitä siis tulossa myös erikseen postaus! Kuitenkin vähän aikaisemmin kuin puolen vuoden päästä, toivon!


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Koala Von Tukintolvana

Vaaleanpunainen kevätunelma

Heippa!

Olin viime viikolla todella laiska enkä tehnyt yhtään mitään kouluhommien eteen. Essee on siis edelleen aloittamatta.. Jaiks! Tänään pitää alkaa tosissaan hommiin. Ihan toimettomana en ole ollut - kävin tatuoitavana, ja kahdeksan vuoden harkinnan jälkeen jalkaani komistaa nyt vihdoin ja viimein haaveilemani kuva! Lisäksi olen kääntänyt hitaasti mutta varmasti tekstejä suomesta englanniksi musikaalimme kotisivuille (linkki kotisivuille tässä!). On tässä vielä kaksi viikkoa aikaa tehdä mokoma, mutta äkkiähän se aika hupenee. Ilmoittauduin myös vapaaehtoistyövoimaksi yliopistolle tulevaan kansainväliseen konferenssiin, siellä opastan ihmisiä meidän labyrinttirakennuksissa sekä otan vastaan ilmoittautumisia. Konferenssi on vain kaksipäiväinen, alkaa huomenna ja päättyy tiistaina. Lauantaina sitten suuntaankin Lontooseen, jossa seikkailen siskoni kanssa ensin päivän mönkien nähtävyyksiä katsomassa ja sunnuntaina on vuorossa hartaasti odotettu Sherlocked-con!! Tyhmä essee vaan kummittelee ja antaa painajaisia...

 Hyvä kysymys, Moriarty...

Olin yliopistolla auttamassa ja myös itse osallisena kuvauksissa, jonka materiaali tulee toukokuun alussa koittavaan sirkuspainotteiseen esitykseen. Itse olin siellä sirkuksen parrakas nainen, mutta en vielä jaa ottamiani kuvia, ettei esityksen yllätysarvo kärsisi. Niitä siis on luvassa vasta toukokuussa. Voin jo etukäteen kuitenkin paljastaa, että olen itsekin hyvin tyytyväinen kuvien ulkonäköön, ovat suorastaan mahtavia... Olen siis ehkä oppinut jo valokuvaamaan!

Samana päivänä tuli kuvattua myös kampuksella kukkivia kirsikankukkapuita, joten saimme viettää omaa pientä hanamia. Tässä on siis hieman tätä vaaleanpunaista loistoa teillekin! Sitä vaan, että tuo massa oli aika vaikeaa kuvattavaa, siksi melkein kaikki kuvat ovat lähikuvia.

Kukkia!

Pörriäinen numero yksi...

....Ja pörriäinen numero kaksi!

Sakuran terälehdet ovat kyllä herkän näköisiä, ja niiden sade on kaunista ja surullista katseltavaa yhtä aikaa.

Tässäpä esimerkkikuva, miksi kaikki onnistuneet otokset ovat lähikuvia... Menee tuollaiseksi mössöksi, jos koittaa ottaa kauempaa kuvia, kukkia on niin tiuhaan puussa.

Eipä tästä tämän kummoisempi päivitys tullut, katsellaan, mitä kuva-aarteita ensi viikonlopun aikana tulee kuvailtua!

Vaaleanpunaisin terveisin,
Koala von Tukintolvana

P.S. Loppuun vielä motivaatio-Mycroft!

Kiitos, Mycroft!

Luovuttaja!

Heipähei!

Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran ulkomailla luovuttamassa verta. Suomessa tätä on tullut tehtyä jo viitisentoista kertaa, joten mistään sinänsä minulle uudesta ei ollut kyse. Kyllä täällä silti erilaisia asioita oli nähtävillä.

Suomessa olen käynyt sekä kiinteissä että liikkuvissa veripalvelun pisteissä luovuttamassa. Missä sitä olikaan, yleensä on tarjolla ruokaa ja juomaa voileipien, hedelmien, pipareiden, kahvin, mehun ja veden muodossa vähintään. Täällä Briteissä kävin tänään liikkuvassa pisteessä, sillä kiinteää pistettä Winchesterissä ei ole ollenkaan. Purtavaksi luovuttajille oli tarjolla teetä, mehua, sipsejä, suklaata ja pipareita. Hyvin brittiläiset välipalat noin yleensä! Lisäksi koska olin "ensikertalainen", minulle ei tarjottu teetä vaikka sitä halusin, koska ensikertalaisille ei saa antaa kuumaa juotavaa. En tiedä, miksi, koska tätä minulle ei kerrottu, enkä kysynyt hämmennykseltäni.

Täällä oli myös huomattavasti pidemmät jonotusajat! Puolitoista tuntia odotin pääsyä hoitajan puheille, ja siitä sitten vielä seuraavat 20 minuuttia odotin itse luovuttamiseen pääsyä. Ei odottelu muuten haittaa, mutta tällaiselle "wannabe-ADD:lle" tuollaiset odottelut ovat tuskaa, jos mukana ei ole kirjaa, neuletyötä tai muuta tekemistä. Ensi kerralla olen siis viisaampi! Itse luovuttaminen oli hieman erilainen prosessi. Täällä oli sellaiset kiikkuvat penkit, joissa luovutuksen ajaksi hoitaja keikautti penkin vaakatasoon, halusit tai et. Lisäksi päätä oli pakko pitää tyynyä vasten, enkä saanut siten katsoa neulan tuikkaamista käsivarteen. Luovuttamisen jälkeen ei laitettu sellaista jumalatonta tuppoa käsivarren ympärille, vaan laastari, ja sen päälle tuollainen vanupuikkosysteemi, mitä alapuolella olevassa kuvassakin näkee.

Luovuttajan merkki a lá Englanti!

Tätä pitää pitää seuraavat kuusi tuntia, mitään ei saa tehdä - ei sentään kielletty saunaan menemästä - sekä pitää syödä ja juoda enemmän kuin normaalisti. Sen juomisen olen kuullut Suomessakin, mutta miksi pitää syödä enemmän?? No jaa, maassa maan tavalla! Kaikin puolin mukava kokemus, vaikkakin minua häiritsi tämä "ensikertalaisen" leima. Jotakin siis voi tehdä kaksi kertaa ensimmäistä kertaa!

Tänään alkoi myös pääsiäisloma! Se kestää 3.5. asti, että täällä juhlitaan pääsiäistä astetta pidempään.. ei vaineskaan, lukulomaksi tuo on meille tarkoitettu! Väännän yhden esseen ja valmistelen joukkoesitelmän tekstejä tämän loman aikana. Lisäksi joudutte kärsimään fanityttö-postauksesta, kun minä ja isosiskoni suuntaamme huhtikuun loppupuolella Sherlocked-coniin!! 

Niin, ei mitään huvituksia!!!

Kevät lähestyy, ja kampuksen kirsikankukkapuut alkoivat kukkia tällä viikolla! Ensi viikolla kukkaloisto on varmasti parhaimmillaan, eli lisää kukkakuvia myös tiedossa!

Lomatunnelmaisin terveisin,

Koala von Tukintolvana

Kevättä ilmassa!

Tällä viikolla kevät iski ihan tosissaan päälle. Viikonloppuna jo lämpö käväisi melkein +20 asteessa, tänäänkin oli 19 astetta mittarissa. Kävin kameran kanssa sunnuntaina seikkailemassa, ja otin muutaman kuvan, miten täällä luonto alkaa valmistautua lämmön tulemiseen. Ajattelin parin viikon päästä lisätä uuden, jotta näkee, miten se kevät tässä maassa etenee - onhan se ihan erilainen jo nyt, sillä täällä ei koko talven aikana ruoho lakannut vihertämästä!

Kauppareissun rappuset, lehtien kanssa tämä reitti näyttää ihanalta!

Puskat ja puut alkavat olla jo hiirenkorvilla!

Puutkin alkavat kukkia

Pari ernua joukossa

Täällä ei ole leskenlehtiä, mutta tällaisia pieniä päivänkakkaran näköisiä kukkia on 

Nättejä kukkasia puussa!

Lähikuvia puun kukista, en tiedä mikä puu tämä on (ei ole kirsikkapuu).

Vähän alkavat jo latvustotkin vihertämään!

Noin muuten opiskeluihin kuuluu vain kiirettä, esitysten harjoituksia ja esseitä vääntäen. Ensimmäisen esseen pitää olla valmis ensi viikolla, samoin esitys koittaa maaliskuun viimeisenä päivänä. Alkaa jo jännittää..

Auringon lämpöä ihmetellen,
Koala von Tukintolvana

Tervehdys opiskelujen päämajasta

Heippa!

Minulta on kyselty pariin otteeseen miltä yliopisto näyttää ja mitä me siellä oikein tehdään. En osaa sanoa, paljonko meidän opiskelut eroaa suomalaisesta vastaavasta koulutuksesta, mutta uskon, että Suomessa opiskelu on paljon fyysisempää kuin täällä. Opiskelen siis näyttelijäntyötä, ja lähinnä se on ollut nyt ensimmäisen vuoden luentoja, seminaareja, ja muutamia työpajoja. Tekeminen on lisääntynyt nyt kevätlukukauden puolella, ja ensi vuonna päästään oikeasti tekemään teatteria ja esityksiä ihan tosissaan. Kurssit ovat kolme tuntia pitkiä, mutta jokaista kolmea tuntia luennolla vastaan pitää myös tehdä vähintään kolmen tunnin verran kotitehtäviä (hakea informaatiota tunneilla käsitellyihin aiheisiin, lukea tekstejä, harjoitella pieniä esityksiä sekä muuta vastaavaa). Höysteenä tekstitoteemin välilisukkeena tarjoilen kuvia yliopiston rakennuksista ja tiluksista! Valitettavasti suurin osa kuvista on ylivalottuneita, koska oli sellainen ikävä pilvinen päivä että taivas on kirkkaanvalkoinen. Jos joku osaa antaa kuvausvinkkejä tällaisen pilvisen mutta samalla kirkkaan päivä kuvauksiin, ne otetaan ilomielin vastaan!

Tästä ei varmaan saisi laittaa kuvaa, mutta laitan silti. Saa siis jonkinlaista kuvaa tästä yliopiston koosta.

Näkymä heti yliopistolle saavuttaessa kotoa päin. 

Yliopiston kauppa, josta löytää lähinnä mässyä ja yliopiston logolla varustettuja vaatteita.

St Alphege-rakennuksen pääty. Tämä on taideoteos, missä pitäisi näkyä ristejä, koska tämä yliopisto on kristillinen henkeen ja vereen. Siksi näitä kristillisiä juttuja löytyy täältä paljon.

 Stripe-rakennuksen katolla on lampaita ja hevonen laitumella!

St Catherine's Hill näkyy myös yliopistolle! Oikealla Stripe, oikealla on University Centre-rakennus jossa toimii vastaanotto, kauppa, yökerho, baari, kirjakauppa, yliopiston oppilaskunnan piste ja lipunmyynti, Learning Cafe-nettikahvila sekä yliopiston ruokala. 

Tiistaisin meillä on kurssi nimeltä Histories and Contexts. Tällä kurssilla tutkimme syyspuolella Shakespearea, lukulistalla olivat näytelmät Othello, Kuinka äkäpussi kesytetään sekä Paljon melua tyhjästä. Tarkastelimme näitä teoksia sekä sen ajan että nykyajan ihmisten silmin, onko tekstissä jotakin nykypäivään vetoavaa, mikä on tekstien konteksti ja miten sen voi irroittaa ja sijoittaa vaikka nykyaikaan. Tutkimme myös paljon naisen asemaa Shakespearen aikaan, sekä erilaisia ilmiöitä kuten esim. blackfacea ja kuinka naisia koitettiin rauhoittaa shokkihoidoilla (heittämällä hyiseen jokeen yms. mukavaa). Ennen joululomaa meillä oli "practical group assessment" eli teimme esityksen, joka oli meidän kurssikokeemme. Nyt kevätpuolella olemme jatkaneet historian ja kontekstin yhteyden tutkimista, mutta kohteinamme ja teksteinämme ovat olleet Alfred Jarry ja hänen näytelmänsä "Ubu Roi", Antonin Artaud ja hänen teoksenta "Jet of Blood" (sekä myös Theatre of Cruelty, josta kiinnostuin kovasti), Bertolt Brecht ja hänen hieman tuntemattomampi teoksensa "The Mother" ja seuraavaksi kohteenamme on Dario Fo ja hänen näytelmänsä "The Accidental Death of an Anarchrist". Tänä keväänä meillä on assessmentina eli kokeena 2500 sanan essee, jossa meidän täytyy valita yksi näistä näytelmistä, joita olemme käsitelleet, sekä yksi ei-näytelmälähde, joka voi siis olla kirja, novelli, tarina, elokuva.. Ajattelin että ottaisin mahdollisesti Jet of Bloodin sekä joko jonkun Grimmin saduista tai sitten American Horror Storyn jonkun tuotantokauden, ja tarkastelisin näitä kahta. Meidän on siis analysoitava ja vertailtava näitä kahta kohdetta sekä niiden sen ajan kontekstiä, miten ne ovat vaikuttaneet näiden teosten syntyyn.

Main building

Main buildingista löytyy yliopiston hienoin ovi!

Enkeli Main buildingin päädyssä, kristillisyys esillä.

Kukat kukkii täällä!

Yliopiston kappeli, jonne ovat kaikkien uskontojen kannattajat tervetulleita.

Hylätty rappukäytävä kirjaston keskikerrokseen sekä kirjaston alakerta.

Tämä kuva ei liity mihinkään, mutta laitan silti koska tykkään tästä aidasta!

Kahvila Cyber Italia, jonne ei kannata mennä kahdentoista ja yhden välillä.. Silloin siellä ei tarvitse tosiaankaan yksin olla.

Torstaisin meillä oli syyspuolella vielä kolme eri kurssia, nyt vain kaksi koska yksi peruttin tältä lukukaudelta. Aamulla on Making Theatre-kurssi, joka on ainoa fyysisempi kurssi tällä hetkellä. Aivan aluksi meidän luokkamme jaettiin kolmeen ryhmään, sillä meitä on huimat yli 40 ihmistä kurssillamme - en itse asiassa ole varma, montako meitä on, sillä jokainen opettaja sanoo hieman eri luvun. Meillä on tällä kurssilla kolme eri opettajaa, joiden kanssa vietämme aina kerrallaan kolme viikkoa, vaihtaen sitten toiselle opettajalle. Yksi opettaa äänenkäyttöä, toinen lavapresenssiä ja kuinka vaikuttaa lavaan/esitystilaan sekä miten muuttaa teoksen tunnelmaa pienillä asioilla, ja kolmas opettaa fyysisyyttä, liikkumista tilassa, intensiivisyyttä liikkeessä sekä kuinka viesti muuttuu musiikin voimalla, riippuen mikä musiikki soi samojen liikkeiden takana. Kolmas opettaja on tähän asti ollut suosikkini, sillä hänen tunneistaan olen saanut eniten sekä nauttinut kovasti, mutta en suinkaan sano, etteikö kahden muun opettajan annit olisi myös olleet erittäin hyödyllisiä. Tälläkin kurssilla oli practicl group assessment eli teimme ryhmänä esityksen, jossa hyödynsimme kaikkien kolmen opettajan antia. Keväällä olemme lukeneet David Greigin skotlantilaista näytelmää "The Strange Undoing of Prudencia Hart" sekä soveltaneet tekstiä eri opettajien kanssa eri tilanteisiin, asetelmiin, jopa immersioteatteriin. Tästä teemme ryhmämme kanssa esityksen, joka toimii meidän assessmentinamme kevätpuolella.

Tanssivat ihmiset baarin katolla.

Vastaanoton luona on tällainen kissa teroittamassa kynsiään. Aidan toisella puolella on hautausmaa, jonka läpi menee kulkutie keskustaan.. Outo keksintö.

Alfred Suurihan se siellä!

Riikinkukko! Takana vasemmalla St Edburga ja oikealla kirjasto.

Tässä välissä meillä oli kahden tunnin vapaaehtoinen kurssi, joka kulki nimellä "Politics of Performance Screening". Katsoimme dokumentteja ja marginaalielokuvia, pohtien, kuinka ajankuva ja sen ajan ongelmat näkyvät näistä elokuvista ja dokumenteista. Opettajamme ei valitettavasti voinut nyt kevätpuolella järjestää tätä kurssia enää meille, joten päätin itse jatkaa sitä kiinnostuneiden kesken. Meillä on nyt pieni mutta tiivis ryhmä, kenen kanssa olemme jatkaneet dokumenttien ja elokuvien katsomista. Kysyin opettajalta, onhan tämä varmasti ok, ja hän innostui kovasti miten motivoituneita oppilaita hänellä on, ja siten hän antoi suostumuksensa meidän itsenäiseen kurssijärjestämiseen.

Tie opiskelijakyliin. En asu tuolla vaan kampusalueen ulkopuolella, Stanmoren kaupunginosassa.

Screening-tuntia seuraa aina "Politics of Performance", jossa siis otsikon mukaisesti tutkimme politiikkaa esiintyvässä taiteessa. Pelkästään taiteeseen ei ole näiden luentojen annit keskittyneet, vaan olemme tutkineet myös mm. kadunvaltausta, mellakoita, mielenosoituksia, karnevaaleja sekä miten nämä liittyvät taiteeseen, politiikkaan ja mielenilmaukseen. Voiko siis näytelmä olla mielenosoitus, tai aiheuttaa mellakoita? Voiko kadunvaltauksesta tehdä taidetta? Mitä poliittista löytyi Antiikin Kreikan näytelmistä - vai onko niissä mitään? Kevätpuolella olemme keskittyneet individualismiin ja taiteen vaikutuksesta siihen sekä insividualismin vaikutuksesta taiteeseen. Syyspuolella kokeemme oli 2500 sanan essee, jossa kysymyksenä oli "Kaikki teatteri on poliittista, vaikka väittäisi, että ei ole" ja tämä väite piti perustella. Kevätpuolella kokeemme tulee olemaan performanssi, esitys tai luentotyyppinen ratkaisu, jossa tutkimme individualismia ja sen kontekstia yhteiskuntaan/politiikkaan. Tämän toteutamme pienissä ryhmissä toukokuussa.

Minun päämaja, Performing Arts Studios

Tervetuloaa...

Yksi lempilauseitani rakennuksen seiniltä löytyvistä lauseista.

Nämä Beckettin sanat motivoivat kovasti!

Perjantaina meillä on kurssi nimeltä "Contemporary Theatre", jossa tutkimme moderneja brittiläisiä näytelmiä. Syyspuolella luimme mm. Jerusalemin, Pornographyn, randomin, Women of Lockerbien, Blastedin, Deep Cutin ja The Wonderful World of Dissocian. Pidin melkein kaikista noista -Blasted ja Pornography olivat ihan kamalia, mutta makuasioista, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Nyt kevätpuolella opiskelimme ensin hieman elokuvateoriaa, mutta palasimme takaisin sodanjälkeisten naisnäytelmäkirjailijoiden merkeissä teatterin pariin. Meillä on ensi perjantaina assessment, jossa meidän ryhmämme pitää esitelmän kahdesta merkittävästä naisnäytelmäkirjailijasta, Tanika Guptasta ja Timberlake Wertenbakerista. Assessmentin jälkeen siirrymme tutkimaan Harold Pinteriä, ja kirjoitamme myös hänen teoksistaan esseen lukuloman aikana.

Karppilampi! Taustalla Bowers Building, josta löytyy liikuntasali, tanssistudio ja blackbox.

Isoimmat karpit, siellä on myös pieniä mustia ja punaisia.

Ensi vuonna on monenlaisia kursseja valittavana, mutta vielä ei ole tullut tietoa, pääsinkö niille kursseille, joille ilmoittauduin. Toivotaan parasta! Jos jokin kohta jäi askarruttamaan tai haluat keskustella jostakin, laita rohkeasti viestiä kommenttiosioon!

Terveisin,
Koala von Tukintolvana

P.S. Täällä kevät on jo tullut!