Vaaleanpunainen kevätunelma

Heippa!

Olin viime viikolla todella laiska enkä tehnyt yhtään mitään kouluhommien eteen. Essee on siis edelleen aloittamatta.. Jaiks! Tänään pitää alkaa tosissaan hommiin. Ihan toimettomana en ole ollut - kävin tatuoitavana, ja kahdeksan vuoden harkinnan jälkeen jalkaani komistaa nyt vihdoin ja viimein haaveilemani kuva! Lisäksi olen kääntänyt hitaasti mutta varmasti tekstejä suomesta englanniksi musikaalimme kotisivuille (linkki kotisivuille tässä!). On tässä vielä kaksi viikkoa aikaa tehdä mokoma, mutta äkkiähän se aika hupenee. Ilmoittauduin myös vapaaehtoistyövoimaksi yliopistolle tulevaan kansainväliseen konferenssiin, siellä opastan ihmisiä meidän labyrinttirakennuksissa sekä otan vastaan ilmoittautumisia. Konferenssi on vain kaksipäiväinen, alkaa huomenna ja päättyy tiistaina. Lauantaina sitten suuntaankin Lontooseen, jossa seikkailen siskoni kanssa ensin päivän mönkien nähtävyyksiä katsomassa ja sunnuntaina on vuorossa hartaasti odotettu Sherlocked-con!! Tyhmä essee vaan kummittelee ja antaa painajaisia...

 Hyvä kysymys, Moriarty...

Olin yliopistolla auttamassa ja myös itse osallisena kuvauksissa, jonka materiaali tulee toukokuun alussa koittavaan sirkuspainotteiseen esitykseen. Itse olin siellä sirkuksen parrakas nainen, mutta en vielä jaa ottamiani kuvia, ettei esityksen yllätysarvo kärsisi. Niitä siis on luvassa vasta toukokuussa. Voin jo etukäteen kuitenkin paljastaa, että olen itsekin hyvin tyytyväinen kuvien ulkonäköön, ovat suorastaan mahtavia... Olen siis ehkä oppinut jo valokuvaamaan!

Samana päivänä tuli kuvattua myös kampuksella kukkivia kirsikankukkapuita, joten saimme viettää omaa pientä hanamia. Tässä on siis hieman tätä vaaleanpunaista loistoa teillekin! Sitä vaan, että tuo massa oli aika vaikeaa kuvattavaa, siksi melkein kaikki kuvat ovat lähikuvia.

Kukkia!

Pörriäinen numero yksi...

....Ja pörriäinen numero kaksi!

Sakuran terälehdet ovat kyllä herkän näköisiä, ja niiden sade on kaunista ja surullista katseltavaa yhtä aikaa.

Tässäpä esimerkkikuva, miksi kaikki onnistuneet otokset ovat lähikuvia... Menee tuollaiseksi mössöksi, jos koittaa ottaa kauempaa kuvia, kukkia on niin tiuhaan puussa.

Eipä tästä tämän kummoisempi päivitys tullut, katsellaan, mitä kuva-aarteita ensi viikonlopun aikana tulee kuvailtua!

Vaaleanpunaisin terveisin,
Koala von Tukintolvana

P.S. Loppuun vielä motivaatio-Mycroft!

Kiitos, Mycroft!

Luovuttaja!

Heipähei!

Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran ulkomailla luovuttamassa verta. Suomessa tätä on tullut tehtyä jo viitisentoista kertaa, joten mistään sinänsä minulle uudesta ei ollut kyse. Kyllä täällä silti erilaisia asioita oli nähtävillä.

Suomessa olen käynyt sekä kiinteissä että liikkuvissa veripalvelun pisteissä luovuttamassa. Missä sitä olikaan, yleensä on tarjolla ruokaa ja juomaa voileipien, hedelmien, pipareiden, kahvin, mehun ja veden muodossa vähintään. Täällä Briteissä kävin tänään liikkuvassa pisteessä, sillä kiinteää pistettä Winchesterissä ei ole ollenkaan. Purtavaksi luovuttajille oli tarjolla teetä, mehua, sipsejä, suklaata ja pipareita. Hyvin brittiläiset välipalat noin yleensä! Lisäksi koska olin "ensikertalainen", minulle ei tarjottu teetä vaikka sitä halusin, koska ensikertalaisille ei saa antaa kuumaa juotavaa. En tiedä, miksi, koska tätä minulle ei kerrottu, enkä kysynyt hämmennykseltäni.

Täällä oli myös huomattavasti pidemmät jonotusajat! Puolitoista tuntia odotin pääsyä hoitajan puheille, ja siitä sitten vielä seuraavat 20 minuuttia odotin itse luovuttamiseen pääsyä. Ei odottelu muuten haittaa, mutta tällaiselle "wannabe-ADD:lle" tuollaiset odottelut ovat tuskaa, jos mukana ei ole kirjaa, neuletyötä tai muuta tekemistä. Ensi kerralla olen siis viisaampi! Itse luovuttaminen oli hieman erilainen prosessi. Täällä oli sellaiset kiikkuvat penkit, joissa luovutuksen ajaksi hoitaja keikautti penkin vaakatasoon, halusit tai et. Lisäksi päätä oli pakko pitää tyynyä vasten, enkä saanut siten katsoa neulan tuikkaamista käsivarteen. Luovuttamisen jälkeen ei laitettu sellaista jumalatonta tuppoa käsivarren ympärille, vaan laastari, ja sen päälle tuollainen vanupuikkosysteemi, mitä alapuolella olevassa kuvassakin näkee.

Luovuttajan merkki a lá Englanti!

Tätä pitää pitää seuraavat kuusi tuntia, mitään ei saa tehdä - ei sentään kielletty saunaan menemästä - sekä pitää syödä ja juoda enemmän kuin normaalisti. Sen juomisen olen kuullut Suomessakin, mutta miksi pitää syödä enemmän?? No jaa, maassa maan tavalla! Kaikin puolin mukava kokemus, vaikkakin minua häiritsi tämä "ensikertalaisen" leima. Jotakin siis voi tehdä kaksi kertaa ensimmäistä kertaa!

Tänään alkoi myös pääsiäisloma! Se kestää 3.5. asti, että täällä juhlitaan pääsiäistä astetta pidempään.. ei vaineskaan, lukulomaksi tuo on meille tarkoitettu! Väännän yhden esseen ja valmistelen joukkoesitelmän tekstejä tämän loman aikana. Lisäksi joudutte kärsimään fanityttö-postauksesta, kun minä ja isosiskoni suuntaamme huhtikuun loppupuolella Sherlocked-coniin!! 

Niin, ei mitään huvituksia!!!

Kevät lähestyy, ja kampuksen kirsikankukkapuut alkoivat kukkia tällä viikolla! Ensi viikolla kukkaloisto on varmasti parhaimmillaan, eli lisää kukkakuvia myös tiedossa!

Lomatunnelmaisin terveisin,

Koala von Tukintolvana