lauantai 1. marraskuuta 2014

Ha-Ha-Halloween!

Eilen oli siis ensimmäinen virallinen Halloweenini. Suomessahan sitä ei sen kummemmin juhlita, vaikkakin jotkut nuoret sitä juhlivat. Olisin vienyt hautausmaalle hautakynttilän kuolleille sukulaisilleni ja ystävälleni, mutta en ole vielä löytänyt kaupasta mokomia. No, jatketaan etsimistä! Pimenevät illat ovat muutenkin hyvä tekosyy polttaa kynttilöitä urakkakaupalla.



Halloween alkoi siis luennolla yliopistolla, jonne meidän koko luokan oli tarkoitus pukeutua opettajamme yllätykseksi. Meistä kaksi oli vetäissyt kunnollisen asun päälle, ehkä viisi oli rääpinyt jotakin kokoon ja loput 30 jättivät välistä "koska väsytti". No, se siitä sitten.. Itse heräsin kuudelta 3½ tunnin yöunien jälkeen tuon pukeutumisen takia, mutta minä tykkään pukeutua kaikenlaiseen outoon! Joten ei se harmittanut. Lisäksi opettajamme tuli kysymään onko asuni jokin suomalainen perinneasu. Noh... :)

Iltapäivällä oli vuorossa butoh-tunti, jossa sain aikaiseksi massiivisen päänsäryn jumiutuneen niskan vertymisen myötä. Olin lupautunut auttamaan ystävääni ja hänen kavereitaan Willow Tree-nimisen pubin pihamaalla järjestettävässä Halloween-tempauksessa, joten ei muuta kuin nappia poskeen ja vähän ruokaa että tokenisi.

Itse tempaus oli kiva! Meitä oli muutama vapaaehtoinen patsastelemassa ja haahuilemassa haamuoloisesti yliopistolta - muut olivat street artsin opiskelijoita ja minä ainoana dramasta. Tehtävämme oli kävellä asiakkaiden joukossa sekä tehdä patsaita, eli asettua johonkin hahmollemme luontevaan asentoon ja pysyä siinä niin kauan kuin pystyy. Paikan päällä oli myös lasten kasvomaalausta, kurpitsan kaiverrusta, avoin mikki-ilta (eli kuka vain pysty esittämään runoja tai lauluja tai vaikka tarinan) sekä kurpitsakeittoa erikoisuutena. Kävijöitä oli mukavasti ja palautteeksi tuli, että suoriuduimme tehtävästämme kunnialla! Kivaa oli, paitsi että asuni oli hieman turhan vilpoisa kun keli hyppäsi +22°C lämmöstä +7°C iltalukemiin.

Seuraavaksi muutama kuva Willow Tree-pubin koristuksista ja tunnelmasta. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.













Olisin iloinen, jos näistä pimeäkuvista tulisi palautetta, miten onnistuin. Koitan kehittyä valokuvaamisessa, ja varsinkin pimeäkuvat eivät aina onnistu kovin hyvin. Hankintalistalla on hankkia jokin pieni kameranjalka joskus, että voisin ottaa kunnollisia kuvia pitkällä valotusajalla. Nämä kaikki on siis käsivaralla otettuja, asetuksina ISO 3200 ja valotusaika 1/30 tai 1/60.

Täällä on siis joulu jo ovella, eilen oli kaikki jouluvalot asennettuna keskustaan ja tänään ne sytytetään. Joulusuklaat ja -krääsät ovat olleet myynnissä jo syyskuusta lähtien, ja nyt tulee kaikki muu. Olen itse jouluihminen 190%:sti, mutta silti on turhan aikaista mielestäni aloittaa jo nyt. Olen kyllä aloittanut jo omat jouluvalmistelut yllätysten valmistamisella, joten ehkä nyt muutaman laulun voisi jo kuunnella - tai laulaa... Juhlitaan nyt kuitenkin kuolleiden yötä vielä tämä viikonloppu!


Joulua (silti) odotellen,

Koala Von Tukintolvana


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kiveäkö kiinnostaa?

Päätimme muutaman "vanhan" (lue: mature) opiskelijan kanssa lähteä visiitille lähistöllä sijaitsevaan Stonehengeen. Idea lähti siitä kun huokaisin heille yksi päivä että haluaisin kovasti nähdä tämän kivipiirin. Yksi heistä tokaisi sen olevan loistoidea, ja että hän kyllä pakkaisi meidät autoonsa ja kuskaisi sinne! Niinpä sitten tuumasta toimeen ja pakkasimme itsemme eilen aamulla autoon itsemme ja kahden heidän lapsensa kanssa.

Keli oli mukava, ei liian kuuma eikä satanut ollenkaan. Aika navakka tuuli oli paikan päällä, koska tötterö sijaitsee täysin avonaisella kukkulalla. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla, ja lisää infoa Stongehengestä löydät täältä.

Neoliittisen aikakauden varasto

Museoalueella sai testata, jaksaako hievauttaa kivimötikkää paikoiltaan


Neoliittisen aikakauden kylä. Tällaisia on ollut Stonehengen ympärillä.



Tämä oli kivikehän ulkopuolella, mutta kaikilla kivillä oli oma merkityksensä.
Kerkesin jo unotaa tämän merkityksen..

Stonehengen nykyiset asukkaat, korpit


Ei siellä yksin tarvinnut olla!


Matkatoverini!

Siinä se tötterö koko komeudessaan!

Laske lampaat!

Kävimme saman retken aikana myös Stonehengen lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa, Salisburyssa. Sieltä löytyy paljon vanhoja rakennuksia, perinteisiä pubeja (kävimme myös yhdessä niistä syömässä) ja Salisburyn katedraali.

Villisikahampurilainen Salisburyssa

Vanhaa englantilaista arkkitehtuuria

Salisburyn katedraali

Torniin olisi ollut mahdollisuus kiivetä, mutta vain11.30 tai 13.30. Olimme myöhässä..

Keskiaika ja hilpeät kivikortistukset






Joku ei vain osannut lopettaa tämän lammikon kuvaamista!
Liian hauskat heijastukset.

Katedraali oli täynnä hienoja hautapaaseja, mutta tämä jäi mieleen..


..koska tämä kaveri näytti niin alistneelta kohtaloonsa jalkapallina.


Paikallinen kuoro piti juuri harjoituksia kun kävimme kirkossa. 



Perienglantilainen kylämaisema! Tällaisilta kadut näyttävät myös Winchesterissä.

Punaiset tiilitalot ovat suosittu rakennustapa Englannissa.


Nyt pitäisi alkaa ahertaa ja tehdä viimeiset valmistelut huomenna koittavaa ensimmäistä assessmentiani varten. Ajattelin tehdä word-pohjan jo tänään ettei tarvitse huomenna siitäkin murehtia, voi vain kirjoittaa tektsin ja lähettää sen takaisin opettajille. Tehtävänä on vastata kahteen kysymykseen kahdesta näytelmästä, kummankin vastauksen pituutena täytyy olle 800 sanaa (+/- 10%). Ei siis kovin paha, se tekee yhteensä vain 1600 sanaa. Meille on annettu vuorokausi aikaa suorittaa tämä. Silti se jännittää, että osaanko kirjoittaa ihan sujuvaa ja ymmärrettävää englantia ja paljonko siinä tulee olemaan kielioppivirheitä. Pääasiahan tässä tehtävässä kuitenkin on, kuinka hyvin olemme lukeneet näytelmät ja osaammeko referoida niitä ja kakkoslähdemateriaalia vastauksiin (eli lehtiartikkeleita). Sitä harjoiteltiin jo lukiossa ja käytin näitä taitoja myös lopputyössä Ikatalla. Mutta on se eri asia silti minulle kirjoittaa akateemista suomea kuin englantia..


Halloweenia odotellen,

Koala von Tukintolvana


P.S. Nyt alkaa vihdoinkin tuntua siltä että nuha menee ohi, jippii! Eihän se ollutkaan kuin viisi viikkoa vierailulla.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Run to the Hills!

Kävin ystäväni kanssa viime maanantaina läheisellä St. Catherine's Hillillä lenkillä. Koska tämä oli ystäväni yllätysreissu minulle, en ollut osannut ottaa kameraa mukaan. Alapuolella olevat huonolaatuiset kuvat ovat siis surkeasta kännykästäni, joka ei enää toimi kunnolla. Täältä voi lukea lisää informaatiota kukkulan menneisyydestä, sillä on nimittäin pitkä historia!


Winchester kukkulalta päin katsottuna





Elämäni ensimmäinen panoraamakuva!

Eihän se nyt niin korkea ole, oikeasti. 


Ihan mukavaa saada mieli muualle lepäämään näihin maisemiin. Aion vierailla paikalla uudelleen kameran kanssa, jotta saa ihan kunnollisia kuvia. Kukkulalla vaeltaa myös lehmä- ja lammaslaumoja laiduntamassa, joten toivottavasti saan napsaistua kuvan niitäkin!



Syyssateisin terveisin,

Koala von Tukintolvana

P.S. Ensi viikolla on Halloween!! Ja huomenna on retki Stonehengelle vuorossa.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ruudun takaa

Tällä viikolla oli tarjolla täysikuun aikaan ns. verikuu, eli punainen täysikuu. Ainakaan täällä saarivaltiolla se ei kovin punaisena näyttäytynyt, vaan jäi aika oranssiksi. Täysikuu on silti aina näyttävä ja kaunis ilmestys! Kuvailin kuuta omasta ikkunastani, sillä se oli parempi paikka kuun tähystelyyn kuin läheinen nurmialue.


Puun takaa nouseva oranssihko kuu

Viisi minuuttia myöhemmin kuu oli jo huomattavasti kalvakampi

Kymmenen minuutin päästä noususta kuu oli jo ottanut takaisin oman hopean värinsä


Kamalan punaiselta ei siis näyttänyt. Kuvissa on valitettavasti aikalailla kohinaa, koska pitkän putkeni matka ei millään riitä kuun kuvaamiseen (yltää vain 200 asti). Päätin silti seuraavana yönä yrittää uudestaan, koska kuun sanottiin näyttäytyvän kahtena yönä punaisena.

Päivällä ennen kuuta satoi aika paljon vettä, mutta saimme myös nauttia sateenkaarista! 
Tässä kuvassa piti näkyä mieletön triplasateenkaari, mutta kaksi muuta kerkesivät kadota ja kolmaskin melkein kokonaan, ennen kuin sain vaihdettua lyhyemmän putken ja säädettyä asetukset valoa vastaamaan. Nopeita lurjuksia menemään piiloon!

Sateiden johdosta kuukin kuikki vain hieman pilven reunan takaa noustessaan, joten toisena yönä kuvasaldo oli aika köyhä.

Aamulla kuitenkin ikkuna tarjosi taas upeat näkymät! 


Nyt siis on syksy saapunut tännekin, osa lehdistä kellastuu ja suurin osa pysyttelee vihreänä. Aika surkea ruska englantilaisilla kyllä.. Kaipaan sitä Suomen lehvästön väriloistoa, minkä luonto tarjoaa syksyisin! Mutta olen saanut kyllä nauttia monenlaisten ihmeellisten öttiäisten seurasta - upeita hämähäkinseittejä täkäläiset hämikset osaavat tehdä! Ja niitä on paljon. Lisäksi törmäsin huomattavasti suurempaan mehiläiseen kuin mitä suomalaiset pörriäiset ovat. Tämä oli lisäksi muuten täysin musta, mutta takapää loisti kirkkaanoranssina.

Fresher's Weekiltä minulle tarttui mukaan tällainen ilmapallolemmikki! Hän kyllä osoittaa jo vetelevänsä viimeisiään, koska kaveri on pienentynyt kovasti. 


Kurssitkin ovat ponkaisseet nyt vauhdilla liikkeelle. Ensimmäinen vuosi tulee menemään aika pitkälti teoriapainotteisena, ja opimme lukemaan ja tulkitsemaan näytelmätekstejä. Meillä on lisäksi kyllä Making Theatre-kurssi, joka tarjoaa tekemistä kehollisella ilmaisulla, improvisaatiolla sekä äänellä. Ainakin tähän mennessä nämä tunnit ovat olleet ehdottomia lempihetkiäni kursseilla, ja oli mahtavaa viime torstaina saada opettajalta palautetta, että kehollinen ilmaisuni on vahvaa ja tunnerikasta. Hän sanoi myös, että liikkeet joita teimme harjoitusesityksessämme olivat selkeästi harkittuja ja loppuun asti vietyjä, ja että minusta näki, kuinka annoin kaikkeni ja nautin tekemisestäni. Ja itse pidän aina itseäni norsuna posliinikaupassa, kömpelönä ja epämääräisenä huitojana. Nämä sanat kyllä lämmittivät mieltä! Aion siis jatkossakin antaa kaikkeni ja unohtaa sen turhan itsensä ajattelun, kyllä ne ajatukset ja tunteet näköjään johdattavat liikkeet näyttämään hyvältä ilman turhaa itsetietoisuutta. Go with the flow!


Seuraavaa täysikuuta odotellen,

Koala von Tukintolvana





P.S. Kohta on elämäni ensimmäinen halloweenini jo ovella!