sunnuntai 24. elokuuta 2014

Matkalaukkumaniaa

Heippa!

Aika olennainen osa muuttamisessa on yleensä ne muuttotavarat. Isä ja äiti ovat auttaneet minua anteliaasti aina muutoissa, tarjoamalla auton ja kuskin sekä kantoapua muuttoihin. Nyt se ei taida ihan onnistua, joten muutan vain kahden matkalaukun turvin. Pitkää pohdintaa aiheutti sekin, että lähenkö yhden vaiko kahden laukun kanssa. Kaikkeahan saa rahalla, mutta onko aina pakko ostaa kaikkea uutena..

Joten, rajoituksena minulle on nyt kaksi matkalaukkua, yksi iso ja yksi sellainen standardikokoinen Euroopan lennoille. Tämän lisäksi lentoyhtiöni British Airways sallii jopa kaksi käsimatkatavaraa mukaan! Toisen on oltava maksimissaan tavallisen läppärilaukun kokoinen, toinen saa olla mitoiltaan cabinet-laukkua tai reppua vastaava. Sääntönä - minun tapauksessani repun - käsimatkatavaroiden painolle on se, että sen saat viedä, mitä jaksat nostaa pääsi yläpuolelle. Onneksi en ole ihan rimppakinttu!

Olen vääntänyt vaikka kuinka monta listaa siitä, mitä pitäisi pakata mukaan. Yleensä olen pakkaamisen saralla niin huolimaton, että pelkään löytäväni itseni tästä Jenna Marblesin tilanteesta:


Voitte siis kuvitella videon nähtyänne, että mikä ongelma minulle on pakata "koko omaisuuteni". Mitä ilman en siis voi elää.



Okei, ilman kaikkeahan voi elää, koska kaikkea saa kaupasta. Paitsi perheenjäseniä ja kavereita, mutta he eivät suostu matkalaukkuun menemään. Enkä kyllä ehkä haluaisikaan ketään omaan huoneeseeni kuin väliaikaisesti käymään! Iso ongelma tulevassa huoneessani tulee olemaan se, että en saa laittaa mitään seinille, jotta niiden pinta ei menisi pilalle. Ei julisteita eikä postikortteja seinälle.. Ei mitään. He, jotka tuntevat minut tai ovat koskaan vierailleet kämpässäni, tietävät, etten vain voi elää ilman kuvia ympärilläni. Tämä tulee tuottamaan vielä suurta tuskaa tämän vuoden aikana, pelkkä tyhjä valkoinen seinä ilman mitään piristettä... Tosin vuokrasopimuksessa ei kielletty kiinnittämästä mitään kaappeihin tai oveen! Valoa tunnelin päässä siis.

Vaatteet ovat aika olennainen osa, mutta tämän kohdalla minulle ovat kaikki sanoneet ettei turhaan tarvitse pakata vaatteita mukaan, koska niitä saa kaupasta ja halvemmalla kuin Suomesta. Ongelma: mitenkäs sitten minun harvinaiset ja keräily-t-paidat..? Plus miksi ostaa uutta kun halvemmalla, kuin ostamalla uusia paitoja, housuja ja hameita saan toisen matkalaukun lentokoneeseen mukaan. Se, joka ostaa koko vaatevaraston uusiksi 42,5 eurolla, mitä toisen matkalaukun hintaan menee, on aika ässä rahankäytössä.
Tietysti tämä keino toimii, jos haluaa uusia koko vaatevarastonsa. Mutta minä en saa mistään niitä vaatteita, mitä olen ostanut tai tehnyt itselleni. Toki tässäkin on sellainen järki, että nyt karsii sitten oikeasti pois kaikki ne vaatteet, joita ei oikeasti käytä. Vain ne, mitä oikeasti käyttää, lähtee siis mukaan! (Tässä välissä voin jakaa sellaisen suru-uutisen teidän kanssanne, että rakkaat "Iron Sky - Coming Race" sekä "Piano Rammstein" -paitani ovat kadonneet puolisentoista kuukautta sitten mystisesti pyykkiin mennessään. Eli ne ovat jonnekin menneet piiloon, mutta en vain onnistu löytämään niitä.)

Yksi pohdintaa aiheuttava kohta on keittiötarvikkeet. En minä voi lähteä saga-astioitani raahaamaan Englantiin, joten ne jäävät Suomeen. Yliopisto kaikeksi onneksi tarjoaa halukkaille "keittiöpaketin" ja "sänkypaketin". Keittiöpaketti maksaa £40 (n. 50€) ja siihen kuuluu ruokailuvälineet ja astiat yhdelle, muki, lasi, keittiöpyyhe, erilaisia kokkausvälineitä, tölkinavaaja, leikkuulauta, kaksi kattilaa kansineen, paistinpannu, siivilä, raastin sekä mattoveitsi ja peruskeittiöveitsi, jos on jo täyttänyt 18 vuotta (alle 18-vuotiaat eivät saa veitsiään). Että eiköhän tolla pääse alkuun.. Ja voi miettiä, paljonko menisi rahaa ostaa esimerkiksi tuo pelkkä paistinpannu, että aika hyvä tarjous!

Sänkypaketti on £25 (n. 31€) ja sen mukana tulee tyyny, peitto, aluslakana, pussilakana ja tyynyliina yhdelle ihmiselle. Ajattelin kyllä ottaa ainakin yhdet vaihtolakanat mukaan, riippuen miten laukkuun mahtuu. Tällä hetkellä pyyhkeet ovat etusijalla, jotta pääsee pesulle muuton jälkeen (en tiedä mihin asti kaupat ovat auki silloin lauantaina kun muuttaa, että kerkeääkö siinä alkaa pesemään ja kuivaamaan upouusia pyyhkeitä päästäkseen suihkuun).

Tottakai olen listannut kaikkea muutakin tärkeää, kuten yhden cosplay-asun lokakuista Lontoon conia varten, yhden kuuttipehmolelun, Toothless-pehmolelun, Taru sormusten herrasta-kirjan... Hei, nämä ovat ihan ollennaisia asioita, joita ilman ei voi elää! Mun unilelunani sängyssä on ollut tuo kirja viimeiset seitsemän vuotta, joten kai minä nukun sen kanssa myös tulevaisuudessa. Ihminenhän pärjäisi vallan hyvin ilman mitään tavaroita, (katsokaa elokuva Tavarataivas, jos haluaa nähdä, miten se onnistuu) mutta miksi minä haluaisin olla ilman kaikkia tavaroitani? Mikä pointti siinä on, ja miksi minun pitäisi todistella tavarattomuudellani jotakin muille? Ei tämä ole mulle mikään "uuden elämän alku" vaan mä elän kyllä edelleen ihan omaa elämääni, vain sillä muutoksella että pääsin opiskelemaan ja muutan minulle uuteen maahan asumaan. Siitä tulee minun kotini, joten miksi en tekisi siitä sitten kodin näköistä? Joten muutan kuuttini kanssa, koska se tekee minut iloiseksi!



Terveisin sekalaisesta huoneesta ja mielestä,
Koala Von Tukintolvana

lauantai 23. elokuuta 2014

Kun ei ole sampoa..

Koska  minua ei kutsuttu retkelle Ereboriin aarretta valloittamaan eikä minulle myöskään ole taottu sampoa, joudun rahoittamaan opintoni jotenkin muuten. Ennen opiskelujen alkua työttömänä olo on syönyt aika tehokkaasti kaikki säästöni, joten niistä ei ainakaan ole tähän hätään mitään apua. Viimeisillä rahoilla mutkien kautta sain sentään uuden koneen itselleni! Entinen palveltuaan minua uskollisesti seitsemän vuotta otti ja kuoli. Sinänsä ihan hyvä sauma, koska en olisi kuitenkaan pöytäkonetta saanut Englantiin mukanani raahattua, joten vaihdoin pitkin hampain läppäriin. Nyt, parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että ei tämä läppäri niin kamala olekaan. Kaipaan silti suurta ruutua ja oikeaa näppäimistöä..

Paras rahoituksen lähde opiskelijoille on Kelan tuet, tottakai. Ulkomaille lähtevät opiskelijat saavat opintotukea, asumistukea ja halutessaan myös korotettua opintolainaa (pakko haluta jos meinaa saada asumisen maksettua minun kohdallani). Korotettua opintolainaa saa nostaa 700€/kk.  Asumistuki sekä opintotuki ovat ihan normaalinsuuruisia, mitä se on Suomessa opiskelevillekin. Taulukon mahdollisista omista tuistasi sekä muuta tietoa löydät Kelan nettisivuilta. Sellainen ehto Kelan tukien saamiseen on, että sinun täytyy olla ollut kotikunta Suomessa vähintään kaksi vuotta ennen ulkomaisten opintojen alkua.


Britit ovat tämän lisäksi rakentaneet hyvän lainajärjestelmän, jota saavat hakea myös ulkomaalaiset opiskelijat. Student Finance England on tämän valtion alaisen lainaajan nimi. Moni alkaa hakea opintolainaa SFE:ltä jo maalis-huhtikuussa, ennen kuin kouluun pääseminen on edes varmaa. Itse en tätä tehnyt näin, koska ajattelin sen tuottavan huonoa onnea. Heti, kun sain tiedon IELTS-kokeeni läpäisystä, tulostin ja täytin paperit ja postitin Englantiin. Koitin täyttää tämän hakemuksen ensin netissä, mutta siellä ei onnistunut kuin brittiläisten oman kaavion täyttäminen (höh). Meille Eurooppalaisille, muualta tuleville opiskelijoille on erilainen kaavake. Verrattuna suomalaisen opintotukikaavakkeeseen britit selkeästi rakastavat kaikenlaisia nippelitietoja ja paperia. Suomalainen kaavake on viisisivuinen täyttöohjeineen, kun taas SFE:n kaavakkeesta löytyi peräti 28 sivua! Melkein kuin olisi romaanin tulostanut. Lisäksi tämä täytyy täyttää vain ja ainoastaan mustalla kuulakärkikynällä.

Se hieno asia tuohon SFE:n lainaan on tehty, että sinun ei tarvitse maksaa sitä heti takaisin. Vasta, kun tulosi ovat £21,000 tai korkeammat, alat maksamaan sitä takaisin £30 kuussa. Mitä suuremmat tulot, sitä suurempi on se takaisinmaksusumma. Tietysti, jos muutan jonnekin muualle Briteistä opiskelujen jälkeen, tämä tuloraja muuttuu. Kaikki nämä tiedot löytyvät täältä.

Eräs tärkeä huomioitava ja päänvaivaa tuottava asia hakemuksesta löytyy, ja se on hakemuksen kolmas sivu. Hakemuksen mukana täytyy lähettää joko passi tai sitten kopio passista. Jos et halua lähettää passiasi, passin kopiota varten tarvitset jonkin virkaa tekevän henkilön allekirjoituksen, leiman ja päiväyksen sekä passin kopioon että tähän sivuun numero kolme (joka tunnetaan myös nimellä Certifier checklist, on myös tulostettavissa erikseen ja näyttää tältä), johon tulee myös tämän henkilön yhteystiedot. Sivussa aivan selvästi lukee, että sen voi allekirjoittaa vaikka pappi, lääkäri, toimistotyöntekijä, poliisi, opettaja, lehtori.. Mutta asia ei olekaan näin yksinkertainen!

Tämä todistajien lista ei pidä Suomessa paikkaansa. Soittelin ympäri lääniä kysellen, kuka tämän voi allekirjoittaa. Koitin päästä lähimpään poliisilaitokseen allekirjoituttamaan tämän, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, kuka sen voisi allekirjoittaa, missä sen voisi allekirjoittaa, mikä leima siihen pitäisi iskeä.. Kunnes kuulin, että voisin yrittää julkista notaaria. No, soitin hänelle kolmisen kertaa, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Maistraattiin soitettuani kuulin sieltä, että ainoa, joka näitä papereita voi allekirjoittaa Suomessa, on julkinen notaari! Ajelin sitten 60 kilometrin päähän julkista notaaria tapaamaan. Siellä tosiaan toimistotyöntekijä (joka ei ollut koskaan nähnyt tätä lomakettani aikaisemmin) iski leimat, kirjoitti tiedot ja kävi ottamassa notaarilta allekirjoitukset. Allekirjoituksen hinta oli 15 euroa, että kannattaa alkaa notaariksi! Nimmareita jakamalla tienaa. Sitten ei muuta kun hakemus postiin.

Lainahakemuksen käsittelyyn sanotaan menevän aikaa noin kuusi viikkoa. Minulla se aika on kyllä mennyt jo umpeen, koska tapahtui seuraavanlaista. Sain 15. elokuuta SFE:ltä kirjeen, jossa sanottiin, ettei hakemustani voida käsitellä virheellisen passikopion takia.  Kirjeessä ei kuitenkaan kerrottu, mitä tein väärin, vaan pyydettiin vain lähettämään uusi passin kopio tai passi. Olin äimänkäkenä, mitä muka olen voinut tehdä väärin. Koitin seuraavana maanantaina soittaa Englannin päähän kirjeestä löytyneeseen puhelinnumeroon, mikä oli väärin tässä passikopiossa. Ensimmäisellä puhelulla sanottiin, että siitä ei ole heillä käsitystä, koska he eivät pääse lukemaan minun tietojani. Ja toisella puhelulla sanottiin sama.. Kolmannella myös, mutta tämä rouva sanoi, että olen soittanut väärään numeroon. Tarkistin numeron paperista ja sanoin, että tämä numero on kyllä se, mikä kirjeessä oli mukana. Hän mietti hetken ja vastasi, että sitten paperiin on laitettu väärä puhelinnumero, ja sen takia he eivät pääse katsomaan tietojani. Meille EU-opiskelijoille on aiva oma puhelinnumeromme, ja hän antoi sen minulle.

Neljäs puhelu siis meni tähän uuteen numeroon, ja sieltä minulle selvitettiin hakemukseni virheeksi se, että notaari oli käyttänyt kahta eri leimasinta. Certifier checklististä ja passin kopiosta löytyivät eri leimat, ja siksi hakemustani ei käsitellä. Lisäksi tämä herra lupasi, että jos laitan uuden kopion ja checklistin postiin, hakemukseni käsitellään vielä tämän viikon aikana. Ei auttanut muu kuin kurvata hirveällä kiireellä maanantaina heti takaisin maistraattiin hakemaan uutta leimaa ja nimmaria. Selitettyäni asian jopa kahdelle virkailijalle he olivat äkeissään, mitä tämä pelleily oikein on. He varmasti olivat laittaneet samalla leimasimella kumpaankiin paperiin jäljet, ja nyt he tekivät sen niin, että minäkin sen varmasti näin (kyllä, se tehtiin nyt aivan varmasti samalla leimasimella). Sain nämä toiset paperit ilmaiseksi, kiitos siitä ihanat rouvat!!

Juoksin postiin ja kerkesin saada paperit sinne kymmenen minuuttia ennen postin matkaan lähtöä. Nyt olen sitten odotellut tämän viikon, tulisiko sieltä vastausta. Perjantaihin mennessähän sen olisi pitänyt tulla, mutta kirjauduin viimeksi tänään lauantaina tunnuksilleni, eikä siellä näkynyt mitään muutosta. Aika mielenkiintoinen paikka, jos se ei nyt kelpaa, mutta notaarin sihteerit käskivät pyytää SFE:tä soittamaan suoraan heille, jos tulee vielä jotakin häikkää. Koulun alkuun on kuitenkin aikaa kolme viikkoa, ja 22. syyskuuta sen lainan pitäsi olla maksettuna koululle, muuten joudun antamaan heille 800 punnan pantin (minulla ei ole niin isoa rahaa antaa heille pantiksi.. Se on siis noin 1000€). Että jännäksi menee!

Tämä ei kuitenkaan ole pelottelua vaan minun kokemukseni asiasta. Kaksi muuta suomalaista, ketkä tiedän myös hakeneen SFE:n lainaa, eivät ole kohdanneet minkäänlaisia ongelmia tässä lainan hakemisessa. Minua seuraa tällainen karma, että sattuu ja tapahtuu aina kaikkea outoa. Mutta jos alkaa masentamaan ja ärsyttämään, pitää kuitenkin muistaa ja olla kiitollinen, että sain opiskelupaikan! Raha-asiat kyllä varmaan järjestyvät... (tai sitten pitäisi voittaa lotossa!)


Terveisin vielä tyhjän tilin haltija,

Koala Von Tukintolvana


P.S. Ei se Kelakaan ole vielä päätöstään tehnyt! : D

torstai 21. elokuuta 2014

Tuomiomuuttotavaravuori... ja muuta pohdittavaa.

Heippa!

Sellainen mielenkiintoinen sivuoire on aiheutunut tässä vuosien varrella, että tavaramäärä on tupannut kasvamaan. Nyt ulkomaille muuttaessa on hieman ongelmana, mihin nämä kaikki mahtaa mahtua. En haluaisi myydä pois ihan kaikkea, koska en voi tietää, palaanko Suomeen vai jäänkö ulkomaille riehumaan. Jos muuttaa takaisin, on ikävää alkaa keräämään kaikki huolella hankitut astiat, keittiövälineet ja huonekalut uudelleen. Ja jos jään ulkomaille, voin tulla ne sitten myymään myöhemmin pois. Toki on paljon asioita, joista ei haluakaan luopua - kirjat, elokuvat, valokuvat, julisteet.. Mistä siis tila niille?

No, tila on toistaiseksi vanhempieni talon yläkerrassa. He ovat armeliaasti antaneet minun raahata kaikki tavarani sinne yhdeksi suureksi mustaksi vuoreksi nurkkaan, joka säännöllisesti kahden päivän välein puretaan kissojen toimesta. Olen koittanut löytää tavaroille erikseen vuokrattavaa tilaa tai huonetta, mutta täällä päin Suomea ne ovat yhtä harvassa kuin yksisarviset metsässä. Eli jotain pitäisi keksiä, jotta vanhemmat saavat huoneen takaisin omaan käyttöönsä.. (anteeksi!! :< )

Päänvaivaa tällä viikolla on tuottanut myös Englannista löytyvien pankkien määrä. Kuukkeliin englanniksi kirjoittaen "best student accounts in UK" löytyy ihan liikaa vinkkejä - en enää tiedä, mihin niistä luottaa! Olen itselleni valkannut kolmeksi suosikiksi Lloydsin, Santanderin ja HSBC:n. Näistä kolmesta saan kyllä aika erilaisia suosituksia, toiset tykkää, toiset vihaa. Kukaan ei sano Lloydsista juuta eikä jaata, vaikka se on mun ennakkosuosikkini etukäteistutkimuksen myötä. Santander on kaikkein rakastetuin ja vihatuin, ja se antaa opiskelijatilin myötä kylkiäisiksi ilmaisen Student Railcardin, joka muuten maksaa £125 (n. 157€). HSBC:n kannattajat ovat jakautuneet niin, että pohjoisessa päin saarivaltiota asuvat ylistävät, etelässä eivät niinkään. Että ota tuosta sekasopasta sitten selvää. Ystäväni kertoi, että pankkien edustajat tulevat freshereiden viikolle kertomaan ja mainostamaan itseään, mutta englantilaista opintolainaa (jota ei minulle ole vieläkään myönnetty kaikkien sotkujen takia) varten tarvitsen sen tilin mahdollisimman äkkiä muutettuani.

Yksi pohdiskeltava asia on myös puhelinliittymä. En aio lakkauttaa suomalaista liittymääni, mutta tarvitsen kyllä paikallisen numeron. Tähänkin asiaan löytyy suosituksia yhtä paljon kuin on ihmisiä. Ehkä parasta olisi ottaa sieltäkin jokin paketti, josta saa kiinteän nettiyhteyden puhelimeen sekä sen pakoitetun x-määrän minuutteja ja tekstareita. Jos ne ovat samanlaisia "Olet naimisissa kanssamme kaksi vuotta"-sopimuksia, en tykkää, koska se luo heti paineita valitseeko oikean vai väärän. Ehkä pitää tehdä hieman tutkimusta sitten paikan päällä.

Hyvä neuvo tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tässä pankkiasioita ja muita pohtiessa on tullut hyvin huomattua, kuinka helppoa on asua yhdessä maassa koko ajan, ja kuinka outoa (ja vähän vaikeaakin ehkä) on hypätä vieraaseen maahan. Kaikki tietävät täällä millaisia pankkeja suomalaiset pankit on, mitä ruokaa saa mistäkin ruokakaupasta - ja minkä nimisiä ne ruokakaupat on! Itse en ole koskaan käynyt kertaakaan Briteissä, lähin kosketukseni on sieltä saadut postikortit ja ylilento Mansaarten pohjoispuolelta New Yorkiin matkustaessa. Se saattaa tunnustaa tutulta telkkarista ja elokuvista opituista asioista, mutta todellisuus mahtaa silti mäjähtää vasten kasvoja kuin märkä pyyhe: joko kivaa tai todella epämiellyttävää.

Kuulen myös koko ajan kysymyksen "no, joko sinua jännittää kamalasti??" Voin ihan rehellisesti vastata, että ei. Enkä tiedä miksi. Se kaikki jännitys varmaan purkautuu sitten viimeisellä viikolla ennen lentoa, ja olen jo nyt pahoillani perheeni puolesta, joka minua joutuu kuuntelemaan (en ole tunnettu hiljaisuudesta vaan ennemminkin tärykalvojen puhkomisesta).

Päätään raapien ja ihmetellen,
Koala Von Tukintolvana

P.S. Vinkkejä otetaan vastaan kaikissa asioissa!!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

IELTS - mörkö vai seikkailu?

Heippa!

Turisen nyt hieman kielikokeesta. Yksi suurimmalle osalle pakollinen osio hakuprosessissa Britteihin opiskelevalle on siis akateemisen tason IELTS-kielitesti. Netissä löytyy paljon infoa siitä mikä tämä koe on, mutta avaan sitä hieman heti tähän alkuun.

IELTS eli The International English Language Testing System on englannin kielen tasoa mittaava koe, joka on jaettu neljään osioon: kirjoittamiseen, luetun ymmärtämiseen, kuullun ymmärtämiseen sekä suulliseen testaukseen. Koe on jaettu kahteen eri versioon: helpompi yleinen IELTS ja vaikeampi akateeminen IELTS.
Me opiskelemaan suuntaavat siis suoritamme sen akateemisen, tottakai. Kokeeseen pääsee Suomessa varaamalla FinnBrit-järjestön sivuilta paikka IELTS-kokeeseen, ja maksamalla kokeen maksun (minun kokeeni maksoi 225 euroa, eli se on mielestäni aika kallis). Amerikkalaisilla on oma versionsa tästä kokeesta, TOEFL, jonka suorittavat Yhdysvaltoihin opiskelemaan hakevat. Kuulemani mukaan se olisi paljon kielioppipainotteisempi kuin mitä IELTS on. IELTS on suosittu ainakin Briteissä, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Kokeeseen täytyy ilmoittautua viimeistään kymmenen päivää ennen koepäivää, sen jälkeen ilmoittautuminen menee kiinni. Rahoja ei saa takaisin kuin vain osoittamalla lääkärintodistuksella, että makaat sairaalassa henkihieverissä. Et myöskään saa rahoja takaisin kokonaisuudessaan, jos tämän viimeisen kymmenen päivän aikana päätät peruuttaa kokeeseen osallistumisen. Kannattaa myös ottaa huomioon, että keväällä ja kesällä moni haluaa suorittamaan kokeen, joten varatkaa oma paikkanne ajoissa! Muuten voi jäädä rannalle ruikuttamaan varauslistan ollessa jo täynnä. Ainoa paikka, jossa tätä koetta Suomessa järjestetään, on Helsinki. Vähän kehno homma pohjoisemmassa asuville, mutta jos maksaa niin maistuu. Koetta ei siis ole pakko suorittaa keväällä tai kesällä, vaan voit ihan hyvin mennä syksyllä tai talvellakin! Kun saat todistuksen, se on voimassa kaksi vuotta siitä kun tulokset julkaistaan.

Kokeen jokaisen osion suoritukseen on varattu tietty aikamäärä. Koe etenee nopeasti, vessa- ja ruokataukoja ei ole. Jos on tarvetta päästä huussiin, se on tehtävä kokeen aikana (sitä ei saa tehdä vaihdettaessa osa-alueesta toiseen tai tehtävien tarkistuksen aikana). Kirjoittamiseen, luetun ymmärtämiseen ja kuullun ymmärtämiseen oli jokaiseen osa-alueeseen varattu tasan tunti aikaa, haastatteluun 15 minuuttia.

 Luetun ja kuullun ymmärtämisosioissa itse koetta oli 50 minuuttia, ja loppu 10 minuuttia oli varattu vastausten tarkistusta varten. Se suoritettiin rasti ruutuun-periaatteella, ja kohtia oli 40. Tahti on siis aika ripeä. Kirjoittamisessa sinun täytyy kirjoittaa kaksi tekstiä, vähintään 150 sanaa ja toinen vähintään 250 sanaa. Tekstien täytyy olla rakenteeltaan yliopistotasoisia, ytimekkäitä ja monipuolisia.
 Haastattelussa sinulla on tosiaan vain 15 minuuttia aikaa, ja se haastattelu nauhoitetaan (onnea niille muille minun lisäkseni, kenelle tämä nauhuri lisää vain jännitystä). Haastattelija ensin kyselee kaikenlaisia peruskysymyksiä, nimestä ja missä asut ja muuta diipadaapaa. Sitten sinulle annetaan aihe, josta sinun täytyy pitää esitelmä. Saat valmistella esitelmää minuutin verran, ja sen täytyy kestää minuutista kahteen minuuttiin.

Kokeen jälkeen olet vapaa lähtemään kotiin jännittämään, miten meni. 13 päivää kokeen jälkeen saat tietää tuloksesi (sinulle jaetaan informaatiolappunen, jolla voit päästä näkemään tuloksesi internetissä, mutta todistus tulee toki myös postissa päivän myöhemmin). Siellä sivustolla oli kyllä aikalailla ruuhkaa kyseisenä aamuna, mutta siitä kyllä selviää hengissä, vaikka se sivusto olisikin hidas.

Itse aloitin kokeeseen valmistautumisen  kertaamalla englannin kielioppia ihan systemaattisesti. Olen jo monta vuotta katsonut esimerkiksi elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä ja lukenut englanninkielisiä kirjoja, mutta jos ette ole tehneet näin, aloittakaa se NYT. Varsinkin tekstitysten vaihtaminen suomesta englantiin laajentaa sanavarastoa paljon. Lisäksi sana jää paremmin mieleen, kun kuulet miten se lausutaan ja näet miten se kirjoietaan samanaikaisesti.
Näiden lisäksi kävin lainaamassa entisestä lukiostani vanhoja ylioppilaskokeita, joiden tehtäviä tein. Yksi tärkeä asia kirjoittamiseen oli opetella mahdollisimman paljon fraaseja ja synonyymeja, sekä lukea ja kirjoittaa akateemisiä tekstejä jos ei ole niihin jo aikaisemmin perehtynyt. Harjoitellessa ainakin oma synonyymisanastoni kasvatti kokoaan mukavasti, ja siitä oli hyötyä kokeessa.

Tärkein kaikista harjoittelumuodoistani oli kuitenkin ilmaiset harjoitukset Road to IELTS-sivustolla. Kirjauduttuasi kokeeseen ja maksettuasi maksun saat 30 päivää ennen koetta tehdä sivustolla rajoitetusti ilmaiseksi harjoituksia. Ne ovat erinomaisia, opettavat kokeen rakenteen sekä kuinka tehdä lyhyessä ajassa vaaditut tehtävät. Itse koin tämän hyödylliseksi, sillä olen kova koejännittäjä ja hermoiluni takia saan yleensä huonompia arvosanoja, koska panikoin kokeessa enkä luota intuitiooni. Kokeen rakenteen harjoittelu on siis se, mitä pitää harjoitella, vaikka kuinka luottaisi omaan kielitasoonsa. Ei omanikaan ollut ennen koetta mitenkään huono, sillä olin sitä jo kahdessa eri työpaikassa neljän vuoden ajan käyttänyt toisena työkielenäni suomen lisäksi (ulkomaalaisia palvellessa tarvitsee englantia, heh).

Varasin paikkani kokeeseen suunnilleen puolisentoista kuukautta ennen koepäivää. Otin siinä ihan tietoisesti riskin, kun varasin koepäiväkseni koko kesän viimeisen IELTS-testipäivän. Jos se ei menisi läpi, en kerkeäisi uusintakokeeseen ennen elokuun alkua, jolloin tulosteni piti olla toimitettuna yliopistolle. Ajattelin kuitenkin asian niin, että tämä "ainoa mahdollisuus"-ajattelutyyli sekä pidempi aika harjoitella koetta varten olisivat minulle hyödyksi. Enkä väärässä ollutkaan!

Kauniina kesäkuisena juhannusaaton aattona siis suuntasin Helsinkiin Eiran lukiolle, jossa kokeen kirjalliset osiot pidettiin. Passien tarkastuksessa ja vastaavassa meni paljon aikaa, joten koe alkoi 40 minuuttia myöhässä. Se ei minua haitannut ollenkaan, olipahan enemmän aikaa keskittyä itsensä tsemppaamiseen. Olin lukenut tutkimuksesta, jossa oli seurattu koejännittämistä. Puolet kokeeseen osallistujista kirjoittivat ajatusvirtaansa - eli kaiken mitä mieleen juolahti - paperille, puolet ei. He, jotka tämän tekivät, saivat parempi arvosanoja kuin yleensä olivat saaneet, ja he kertoivat olevansa rentoutuneempia, koska ajatukset eivät häirinneet koetilanteessa jäätyään paperille. Kokeilin itse samaa ja raapustelin ajatuksiani kymmenen minuutin verran, ja minulla oli keskittyneempi olo kokeessa. Jossakin vaiheessa huomasin taas hermoilevani, mutta koitin sysätä sitä sivuun.

Kirjallisen koeosion jälkeen marssime yhtenä jonon FinnBritin toimistolle, jossa haastattelut järjestettiin. Pitkästä kotimatkastani johtuen pääsin kolmantena haastatteluun. Kun haastattelija (herttainen vanhempi herrasmies!) iski nauhurin pöydälle ja sanoi, että tämä nauhoitetaan, minulla meni pasmat sekaisin. Mokeltelin ja takeltelin vähän liikaa sanoissani. Esitelmä (aiheesta "mikä on lempiravintolasi ja miksi") meni ihan hyvin, ja kyllä se siitä sitten esitelmän innoittamana lähti urkenemaan uudelleen. Koko tilanteen alkupuolisko kuitenkin jäi harmittamaan, mutta ei sille jälkikäteen enää voi mitään.
Ennen esitelmää on aikaa kirjoittaa paperille minuutin verran muistiinpanoja itselleen esitelmää varten. Opetelkaa listaamaan ranskalaisilla viivoilla tärppisanoja itsellenne, älkääkä missään nimessä alkako kirjoittamaan kokonaisia lauseita. Kun paperille jäsentelee esitelmän, se sujuu paljon paremmin. Tätä voi myös harjoitella kotona etukäteen. Itse laitoin pikkusiskoni haastattelijaksi, hän antoi minulle aina randomin aiheen ja minuutin aikaa luonnostella. Tämä vähentää myös jännitystä (jos sellaista potee) esitelmän tullessa kohdalle. Tulette myös toteamaan, miten pitkältä ajalta se kaksi minuuttia voi tuntua.

Minulle jäi kuitenkin ihan hyvä mieli sieltä kokeesta, ja marssin onnellisena ja kaikkeni antaneena linja-autoon. Kolmetoista päivää myöhemmin olin kuitenkin varma, että en saanut kirjoitusosiosta enkä haastattelusta vaadittua pistemäärää. Klikatessani itseni sisälle tulospäivänä sain kuitenkin yllättyä, että kaikesta hermoilustani huolimatta keskiarvoni oli jopa parempi kuin vaadittu pistemäärä! Ja samalla iski myös tajuntaan, että koetta ei tarvitse lähteä uusimaan Berliiniin asti.

Eli oliko se mörkö? Ehkä aluksi, mutta tämän matkan aikana se muuttui seikkailuksi. Kunnollinen pohjatyö on puoli ruokaa! Kauhulla lueskelin sosiaalisesta mediasta kommentteja, kuinka ihmiset ovat lonkalta käyneet heittämässä kokeesssa 8.0 keskiarvoksi itselleen, ja ajattelin, etten tule saamaan omaa vaadittua 6.0:aa koskaan. No, toisin kävi! Älkää siis turhaan pelätkö. Tämä koe on ennemminkin katsaus teidän tämähetkiseen kielitasoonne kuin varsinainen koe. Harjoitelkaa niitä osioita, jotka ovat teille vaikeimpia, oli se sitten sanasto, puhuminen, kirjoittaminen.. Pääasia, että käytätte kieltä arkipäiväisissä asioissa! Hankkikaa vaikka Skypestä natiivipuhuja kaveriksi, jos ei ole ketään, kenen kanssa puhua.


IELTSin päihittäneenä,

Koala Von Tukintolvana


P.S. Jos minä sain sen läpi, kyllä muutkin saavat sen läpi!!

UCAS- onko se syötävää!?

Heippa!

UCAS on kaikille Britteihin opiskelemaan hakeneille tuttu käsite. Entä muille? Mikä se on? Syötävääkö? Lentääkö se?

No, ainoa syötävä osa UCASissa on sieltä saapuva hyväksymiskirje. Eikä UCAS lennä kuin vain bittiavaruuden välityksellä valtaisassa internetissä! UCAS eli The Universities and Colleges Admissions Service on hakupalvelu Britteihin opiskelemaan hakeville. Se toimii samalla tavalla kuin suomalaiset yhteishakusivustot, eli sinne naputellaan itsestään perustiedot, osoitteet, arvosanat sun muut.

Huomattavimmat erot suomalaisten hakupalveluiden ja UCAsin välillä ovat UCASille maksettava maksu, ulkopuolisen suosittelijan kirjoittama suositus sinusta sekä itsesi kirjoittama Personal Statement. Maksun suuruus riippuu monelleko linjalle tai moneenko eri yliopistoon/collegeen haet. Yhdelle linjalle haettaessa noin £12 luokkaa, mutta koska itse hain kolmelle linjalle (vaikkakin samaan yliopistoon), summa oli noin £23. Saatan muistaa myös väärin, koska tästä on kulunut jo yli puoli vuotta aikaa. Suosittelijakseni valitsin entisen opinahjoni opettajan, mutta tilasin varmuuden vuoksi myös edellisestä työpaikastani englanninkielisen suosituskirjeen, jos sitä vaikka tarvitsisi kouluun mentäessä.

Personal Statement oli itseni kohdalla ratkaiseva tekijä, ja sitä kehuttiin kamalasti. Myös se, että olin erittäin tarkasti listannut kaikki kokemukseni teatterin ja musiikin maailmassa, sai haastattelijoiltani kiitosta. Eli kirjoittakaa napakka ja hyvä Motivation Letter, ja antakaa se ulkopuolisille luettavaksi! Vaikka ulkomaalaisilla annetaankin varmasti anteeksi pari kielioppivirhettä, on silti hyvä, että se on kirjoitettu oikein. Se kannattaa siis tarkistuttaa jollakulla, jolla on kieli hyvin hallussa (itse tarkastutin oman kirjeeni kääntäjäksi opiskelleella isosiskollani). Tekstin rakensin työnhakukirjettä ajatellen, eli lyhyt ja ytimekäs on parempi kuin pitkä liirumlaarum-teksti. Britit toki tykkäävät mahtipontisuudesta ja mitä enemmän adjektiiveja, sen parempi.

Odottelin kutsua pääsykokeisiin jonkin aikaa, mutta jo parin viikon päästä sain kahdelta eri linjanjohtajalta sähköpostia, että he haluaisivat haastatella minut Skypessä. Olin osannut jo varautua tähän Skype-haastatteluun, koska samaisessa yliopistossa opiskeleva ystäväni vihjaisi, että se on mahdollista. Tottakai oli myös riemu, että lentolippurahat säästyivät! Ja mielestäni se, että kaksi kolmesta olivat kiinnostuneet minusta, tuntui hyvältä. Haastatteluajankohdat sovittiin sähköpostitse, ja ne vielä sattuivat peräkkäin samalle päivälle. Ensimmäisen aikana hermoilin ääntämystäni ja sitä, ymmärränkö yhtään mitään linjanjohtajan puheesta, mutta eipä minulla loppujen lopuksi ollut mitään ongelmaa. Jälkimmäinen haastattelu sujui huomattavasti paremmin ja rennommin.



Huhtikuun puolessavälissä alkoi sitten tapahtua! Postissa kolahti jopa kolme Offering Letteriä! Yliopisto siis lähettää tarjouskirjeet kaikista niistä linjoista, joille sinut on haluttu. Jopa tämä kolmas linja, jolle en saanut haastattelukutsua, katsoi minut kelpo yksilöksi heille. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä: UCASin nettisivuille kirjautuessani tarjoukseni olivat conditional offer-vaiheessa. Conditional ja unconditional offer ovat monelle ulkomaalaiselle päänvaivaa aiheuttava termi.
Mistä siis on kyse? Conditional offer on se, jonka saat yleensä ensiksi (ellet ole superultimaattisen valovoimainen ja koulu tarjoaa sinulle suoraan unconditionalin!). Suoraan suomennettuna se tarkoittaa "ehdollista tarjousta", eli et ole vielä täyttänyt kaikkia yliopiston asettamia ehtoja. Vasta, kun nämä kaikki ehdot ovat täytetty, tarjouksesi muuttuu unconditional offeriksi. Silloin voit taputtaa itseäsi olalle ja onnitella hyvästä työstä, sillä unconditional offer on varmasti hyväksytty opiskelupaikka sinulle, ja voit alkaa tilailemaan lentolippuja. Ennen tätä, offereiden saapuessa, sinun täytyy asettaa hyväksytyt linjat paremmuusjärjestykseen. Voit siis ottaa päälinjan itsellesi, sekä sen jälkeen vaihtoehtoinen linja, jos et pääse päälinjallesi sittenkään opiskelemaan = et täytä kaikkia ehtoja. Kannattaa tehdä valinta siis tarkasti eikä hutkia hetken mielijohteessa. Miettimisaikaa annetaan kyllä runsaasti, tässä tapauksessa deadline oli vasta 5.6.

Mitä minun siis vielä piti tehdä? Yksi asia ainakin ylitse muiden, eli IELTS-koe (tässä postauksessa kerron siitä erikseen lisää). IELTS testaa englannin kielen tasosi, ja ilman sitä sinulla ei ole asiaa kouluihin. Toiset koulut saattavat ottaa ilman tätä kielikoetta, jos olet kirjoittanut mahdollisesti L:n ylioppilaskokeissa tai olet suorittanut englanninkielisen lukion, olet natiivi englannin puhuja tai sinulla on IB-, EB- TAI RB-tutkinto. Näistä mikään ei ole varma nakki, mutta kannattaa tarjota näitä vaihtoehtoja koululle välttyäksesi mahdollisesti maksamasta IELTS-kokeen maksua. Itse olen nämä asiat saanut selville selailemalla monta kuukautta sosiaalista mediaa, joten luotto näihin asioihin on sitten puskaradion tasolla.

Toinen asia, mitä minun täytyi tehdä, oli lähettää englanninkielinen versio ylioppilastodistuksestani yliopistolleni. Jos kaavailet ulkomaille hakemista, laita ylioppilaslautakuntaan NYT tilaus menemään, koska siinä saattaa kestää jonkin aikaa (kevät on se ruuhkaisin hetki). Englanninkielisen kopion hankkiminen maksoi 32€, joten varautukaa sitten siihen. Se kuitenkin on hyödyllinen paperi olla olemassa monenlaisissa tilanteissa, ja ennen muuttoa ulkomaille ottakaa siitä runsaasti kopioita joita voitte sitten jakaa kaikille tahoille, jotka sen haluavat.

Olin suorittanut IELTSin ja lähettänyt ylioppilastodistukseni, mutta silti offerini pysyi conditionalina. Aloin jo hermostua, miksi on näin, sillä lainan- ja opintotukien hakemiset lähestyivät, ja halusin hoitaa asiani ennemmin aikaisin kuin myöhään. Otin siis yhteyttä koulun ihanaan yhteyshenkilööni (ja olin varma että sen mailitulvan jälkeen, mitä olin jo hänelle lähettänyt, hän kohta pitää osoitteeni mustalle listalle). Sieltä selvisi, että hakuvaiheessa entisen opettajani kirjoittama suosittelu minusta oli liian suppea, ja siksi hakemustani ei oltu vielä hyväksytty (britit ja rönsyilevä kirjoitustapa, eivät istu suomalaiseen kulttuuriin..). Minun pitäisi siis hankkia uusi suositus häneltä.
Siinä vaiheessa meni sormi suuhun että mitenkäs minä tämän hoidan, sillä hän on varmasti kesälomalla eikä vastaa sähköpostiviesteihin. Muistin työpaikaltani saaman englanninkielisen suosituksen, joten skannasin ja lähetin sen kysyen, kelpaako tämä. Sehän kelpasi! Minulle luvattiin, että seuraavana päivänä offerini muuttuu varmasti unconditionaliksi.  Odottelin viisi päivää, kunnes uskalsin laittaa vielä yhden sähköpostin koululle. Siellä oli tapahtunut jonkinlainen välitysvirhe, eikä tämä suosittelukirje ollutkaan mennyt eteenpäin. Kovasti pahoitellen he lupasivat korjata asian heti, ja jo kahden tunnin päästä sähköpostini iloinen pimputus ilmoitti muutoksesta UCASin tunnuksillani. Kirjautuessani sivu onnitteli minua Unconditional offerin saavuttamisesta!

Tältä se näytti. Sotkettu suhru on nimeni, ei muuta jännää.

Nyt siis sitten hakemuksia laittamaan, ja suunnittelemaan muuttoa ja varailemaan (yksisuuntainen!) lentolippu.
Vaikka tässä tuntui menevän kauan, jännittäessä ja odotellessa aika riensi nopsaan!

Tekstitoteemia pahoitellen,

Koala Von Tukintolvana

P.S. En syönyt UCASin lähettämää hyväksymiskirjettä.

Aloittelulätinöitä, tottakai!

Heippa!

Siskoni ja äitini olivat hyvin varmoja siitä, että minulle (ja heille) on hyödyllistä aloittaa blogin pohja nyt vihdoin ja viimein. En ole koskaan keksinyt kunnon motivaatiota ja syytä kirjoitaa blogia. Se syy tuli selville viime kevään ja kesän aikana, miksi minun seikkailuni tässä blogissa saavat nyt alkunsa: pääsin opiskelemaan! Kyllä, opiskelemaan neljän vuoden opintotauon jälkeen. Ja vieläpä ainetta, mikä on lähellä sydäntäni: näyttelijäntyötä.

Olen kahdeksan kertaa koittanut päästä kyseistä ainetta Suomen kouluihin (TeaKiin ja NäTyyn) opiskelemaan, mutta en ole päässyt pääsykokeita pidemmälle. Rohkaistuin perheeni ja hyvän ystäväni innoittamana hakemaan ulkomaille, ja helmikuussa laitoin UCASiin hakemuksen- Eräpäivä hakemuksille oli jo 15.1. mutta laitoin sähköpostia hakemaani Winchesterin yliopistoon. Sieltä vastattiin, että ei haittaa vaikka tuo eräpäivä on jo mennyt, voin silti laittaa hakemukseni tulemaan. Ja niinhän siinä kävi, että opiskelupaikka sieltä napsahti! Vielä mörön maineen saavuttaneen IELTS-kokeen suorittaminen ja se oli siinä.

Olen jo 25 vuoden iän ylittänyt nuori nainen, ja aikamoinen rääväsuu. Lempiasioihini lukeutuu muun muassa monet elokuvat ja kirjat. Tästä ja tolkienistin luonteestani johtuen oli hienoa siteerata Hobitti-kirjan nimeä blogin otsikkoon! Että ainakin sinne Britteihin on nyt lähtö edessä, mutta koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää.

Aion naputella tekstit omasta hakuprosessistani, millaista on toimia UCASin, FinnBritin järjestämän IELTS-kokeen sekä muiden vastaavien asioiden parissa. Vielä on paljon auki (esimerkiksi mistä puhelinliittymä, mikä pankki olisi paras) mutta eiköhän asiat selviä tässä matkan mittaan. Kysymyksiä saa lähettää, jos jokin askarruttaa mieltä tai haluatte tietää lisää!

Sateisin terveisin vielä Suomen kamaralta,

Koala Von Tukintolvana
P.S. Rakastan kaikenlaisia Keep Calm-tekstejä! Saatte siis sietää niitä.