Joulukalenteri - 24. luukku

Myöhemmin illalla, sängyssä maatessaan, pieni koira mietti päivän tapahtumia. Oli ollut jännitystä aamusta iltaan, ja hän oli nähnyt paljon kivoja asioita. Pelottava mieskin oli ollut todella mukava, eikä hän tuntunut enää yhtään niin pelottavalta! Voi, kunpa jokainen päivä olisi tällainen, pieni koira haaveili mielessään vienosti huokaisten, ja painoi sitten silmänsä unisena kiinni matkaten unten saarelle kinkkua ihailemaan.

Tämä ei varmaan sen kummempia selittelyjä kaipaa, miksi tämä on täällä ja miksi juuri tänä päivänä.

-Koala Von Tukintolvana

Joulukalenteri - 23. luukku

"Hei, sinähän olet uusi perheenjäsen Wallu. Tämä paketti on sinulle", karvainen mies sanoi lempeästi rapsuttaen pientä koiraa korvan takaa, ja ojensi hänelle paperiin käärityn ja hyvältä tuoksuvan paketin. Pieni koira otti sen hampaisiinsa, asteli vähän kauemmaksi ja repi paperin pois. Paperiin oli käärittynä huumaavan hyvältä tuoksuva herkkupala, ja se katosi hyvin pian pienen koiran nälkäiseen mahaan. Hotkaistuaan herkkunsa pieni koira käveli takaisin miehen luokse, joka jakeli samanlaisia paperinyyttejä ihmisille. Ennen lähtemistään karvainen mies kumartui vielä kerran rapsuttamaan pientä koiraa korvan takaa, ja poistui sitten ovesta, jättäen muut nauttimaan lahjoistaan.

Tämä kappale on suhteellisen uusi tuttavuus. Hirvittävän skeptisinä katsoimme ensimmäisen kerran Lumiukko ja Lumikoira-pätkän, kun se tuli, mutta se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä! Itse tykkään tästä kappaleesta ihan mahdottoman paljon. Ja joka kerta vanhan koiran kohdalla rupeaa itkettämään, kun tulee mieleen vanha koiramme Bella...

-Koala Von Tukintolvana

Joulukalenteri - 22. luukku

Koputus kuului uudelleen ovelta. Yksi ihmispennuista kävi aukaisemassa oven, ja sieltä asteli sisään punaiseen pitkään takkiin pukeutunut hyvin karvainen mies. Hän näytti hieman epäilyttävältä, kun kasvot olivat parran alla piilossa, ja pieni koiranpentu katseli ilmestystä kulmat kurtussa. "Se on hän! Pelottava mies, joka tuo herkkuja!", isoveli iloitsi häntä heiluen, ja asteli reippaasti tervehtimään miestä. Pieni koira hetken tuumailtuaan päätti astella miehen luokse, kerran hänestä ei ollut vaaraa myöskään isoveljelleen.

Tämäkin kappale ei välttämättä ole niin tuttu monelle kuin soundtrackien soitetuimmat pätkät, mutta minun musiikkilaitteestani se soi usein!

-Koala Von Tukintolvana

Joulukalenteri - 21. luukku

Perheen syötyä - ja neljän kissankin saatua omat osansa - he kaikki istahtivat yhdessä alas. Oranssit kissaveljekset suuntasivat piiloihinsa nukkumaan, musta kissa istuskeli penkillä silmät kiinni ja hännänpää heiluen. Mustavalkoinen kiehnäsi ihmispentujen kanssa. Pieni koira huokaisi maha täynnä, kuinka kiva olo olikaan. "Sinä olit väärässä, muuten", pieni koira tokaisi isoveljelleen, joka makoili tämän vieressä. Veli kääntyi katsomaan korvat hörössä pikkuveljeään.

"Kuinka niin?"

"Nokun sanoit, että pelottava mies tulee, eikä täällä ketään ole!"

"No, hän tulee hetkenä minä hyvänsä. Aina ruoan jälkeen", isoveli tiesi kertoa. Pieni koira nousi istumaan, ja katsoi isoveljeään vakavana, ja sen jälkeen silmäili ihmiset läpi. He olivat kyllä kaikki jännittyneen oloisia, vaikkakin iloisia. Mikä se mies on... pieni koira mietti itsekseen, mutta ajatus katkesi ääneen. Joku koputti ikkunaan. Kaikki hiljenivät.

Edelleen lempielokuvani Studio Ghibliltä! Tämän jaksaa katsoa vaikka kuinka monta kertaa! Ja Joe Hisaishin kappaleet elävät omaa elämäänsä ja kertovat omia tarinoitaan!

-Koala Von Tukintolvana

Joulukalenteri - 20. luukku

Saunottuaan ihmiset alkoivat kattaa pöytää. Pieni koira ei ollut vielä nähnyt näin paljon herkkuja pöydän ääressä! Oli jos jonkinlaista herkkua, ja tuoksu huumasi pään. Toivottavasti minäkin saisin jotain hyvää, kun on niiiin kamala nälkä, pieni koira huokaisi, ja asteli ruokakipponsa ääreen. Se oli kuitenkin tyhjä.

Emäntä asteli kuitenkin paikan päälle, ja nosti kupit pöydän reunalle. Häärättyään kuppien kanssa hän ojensi molemmille koirille omansa. "Olkaa hyvät", hän sanoi antaen käskyn, että ruokakuppia sai lähestyä. Eikä siellä ollutkaan pelkkiä nappuloita! Kuppiin oli ilmestynyt nappuloiden lisäksi pieniä määriä jos jonkinlaista herkkua, myös pieni pala kinkkua.

"Voi veljet, onpas mukava yllätys!", pieni koira tokaisi isoveljelleen iloisena ja kävi ruoan kimppuun. Isoveli nosti päänsä, katsoi pientä koiraa, ja tokaisi häntä heiluen: "Minähän sanoin!"

Kaunista sävellystyötä. Itkin tämän kohtauksen aikana ihan kamalasti melkeinpä vain tämän kappaleen takia, kuinka hienosti siihen onkaan osattu säveltää ikävä ja kaiho!

-Koala Von Tukintolvana