Joulukalenteri - 18. luukku

Emäntä kääntyi ihmispentujensa puoleen.

"Vahdittehan kinkkua, ettei Filiph hyökäse sen kimppuun?"

"Joo, me vahditaan", kuului yhdestä suusta vastaus pöydän äärestä kauempaa.

Emäntä ja isäntä suuntasivat ulkosaunalle, ja pieni koira olisi halunnut mukaan. Hän istui ulko-oven edessä kuunnellen lumessa narskuvien askeleiden kaikkoamista. Ei minua voi jättää, minäkin haluan! Pieni koira nousi kahdelle jalalle, rämpäytti ripaa saaden oven aukeamaan, ja hän asteli pihamaalle ihan itsekseen.

Kaunista sävellystyötä. Tämä kappale on omimmillaan keskellä yötä tai myöhään illalla, kun on jo pimeää, ja tähdet loistavat. Parasta tätä on kuunnella ulkona lumen keskellä tähtien tuikkiessa yläpuolella ja pakkasen rouskuttaessa poskia.

-Koala Von Tukintolvana