Joulu joulu, mennyt on...

Heippa!

Olin joulukuun ajan lomalla, enkä siksi päivittänyt mitään muuta kuin kalenteria - toivottavasti piditte kalenterista, palaute otetaan kernaasti vastaan. Nyt tulee kuvapläjäys joululomasta!

Joululoma siis alkoi sillä, että siskoni (Nuorikko ja Oranssi rinkka reissussa) tulivat visiitille tänne luokseni. Palloilimme ensin Winchesterin nähtävyyksiä katsoen, ja sitten syöksyimme Lontoon menoa ihmettelemään. Winchesteristä minulla ei valitettavasti ole kuvia, koska en kantanut kameraa mukanani, mutta tässäpä seuraa hurja pläjäys Lontoosta ja joulunvietosta koto-Suomessa!

Ensimmäisenä iltana Camden-juoksun jälkeen eksyimme Oxford streetille kuvaamaan jouluvaloja. Koska vettä satoi, nämä kuvat on räpsitty puhelimella, etten riskeeraisi kamerani elämää turhaan. Ihastuin kesällä Mr. Selfridge-tv-sarjaan, ja onnistuin houkuttelemaan perheeni naispuoliset henkilötkin katsomaan kyseisen sarjan. Siksi vierailu Selfridgellä kuului tottakai tämän retken tavoitteisiin!

Selfridgen jouluikkunoiden teemana oli horoskooppimerkit, tässä härkä.

Tuttu näky meidän reissuilta... Tälläkin lomalla tuli käveltyä yli 50 kilometriä asfalttimaratoonia nähtävyyksien välillä!

Hieno viesti, vähän vaan ontuu kirjoitusvirheen takia :D

Heppavartio kuninkaallisten tallien tykönä.

Tallit.

Eksyimme talleilta St. Jamesin puistoon tarkoituksena nähdä puiston kuuluisuus, eli pelikaanit. Yhtään pelikaania emme nähneet, mutta puisto oli täynnä muita lintuja ja oravia. Onneksi ei ollut turisteja, joten saimme rauhassa lässyttää oraville ja laukoa kuvia eläimistä ilman tungosta.

Orava hyppää St. Jamesin puistossa.

Nokikanat uinnilla.

Ujo sorsa.

Hän olisi halunnut herkkuja.

Ainoa oikeasti onnistunut oravakuva! Mokomat vipelsivät niin lujaa, että olisi pitänyt älytä laittaa sarjalaukaisu päälle.. Ja tässäkin kuvassa ärsyttää kesken katkeava häntä. 

Turisti juttelee oravalle!

Korppikin ihmetteli menoa.

Hanhet katselevat josko sais herkkuja.

Haikaraa ei kiinnostanut mikään.

Hanhi sanoo moi!

Prinsessa Dianan muistokävelyreitti kulkee puiston läpi.

Korppi poseeraa!

Trafalgar Squaren leijona.

Heppa National Galleryn edustalla.

Vierailimme National Galleryn sisällä. Rakastuin kovasti Turnerin maalauksiin, istuivat tyyliltään kyllä minun sielunmaisemaani kovasti. Pitäisi siis varmaan nyt katsoa se uusi Mr. Turner-elokuva!

Kävelyn lomassa piti tottakai käydä virkistäytymässä! Rakastan Pret a Mangerin Rypäle-seljankukkalimua, suosittelen kaikille että käykää maistamassa! Se on muutenkin oikeastaan ainoa kelvollinen ketjukahvila, mistä saa kunnollista kahvia. Costa ja muut on aikamoista kuraa.

Kävimme myös Luonnontieteellisessä museossa. Edellisellä kerralla kävimme veljeni, kälyni ja veljentyttöni kanssa katsomassa dinosaurukset, nyt kiersimme myös yläkerran näyttelyn kivistä ja planeetoista. Planeettaosio oli harmillisen pieni, olisin kaivannut siitä laajempaa. Kiviä oli sitten ihan hurjan paljon, että se, joka näyttelyn on suunnitellut, selkeästi tykkää kivistä. Edelleen on näkemättä nisäkäsosio, joten pitää sinne ainakin kerran vielä mennä!

Hienoa asiaa!

Raptoreiden heimoon kuuluva robotti, muistutti eniten ehkä Deinonychusta.

Tyrannosaurus rex!

Iguanodon!

Oispa minullakin tällainen vauva <3

Harrodsin jouluvalot! Ikkunat ovat kuuluisat, koska Harrods panostaa niihin joka vuosi. Siksi olin jo ennen reissua sanonut, että haluaisin katsomaan näitä. Koska kauppa ei ole kauhean kaukana Luonnontieteellisestä museosta, kävelimme kamalassa kaatosateessa kohti Harrodsia. Onneksi sade taukosi kaupasta ulos tullessamme, ja onnistuin nappaamaan tämän kuvan.

Pahinta rankkasateen hetkeä pakenimme kahvilaan nimeltä Caffe Concerto, joka sijaitsi Luonnontieteellisen ja Harrodsin välissä. Palvelu oli todella hyvää, ja niin myös kahvi! Kunnollista kahvia Englannissa, jee! Myös syömäni Mille Feuille oli parempaa kuin myös Winchesteristä löytyvässä ranskalaisessa kahvilaketjussa, Maison Blancissa. Suosittelen!

Harrodsin mielestäni paras jouluikkuna. Olen monta vuotta unelmoinut Loubotinin parin omistamisesta, ehkä vielä joskus toteutan tämän unelman ja tuhlaan järkyttävän suuren summan kenkäpariin! Voihan ne sitten laittaa vaikka kirjahyllyyn esille <3

Tämä ikkuna saa kyllä täydet pisteet värikkyydestä!

Jouluvalojen tunnelmaa.

Harrodsilta päätimme jatkaa matkaa sateen tauottua takaisin Oxford Streetille. Nyt sai kamera laulaa jouluvaloja kuvaten! Tässä kuvassa hieman parempi otos Selfridge's-tavaratalosta.

Itse pidin kovasti Oxford Streetin jouluvaloista! Harmi vaan, etten ottanut kuvaa niistä riikinkukkovaloista, jotka olivat ehdottomat lempparini. Pitänee siis mennä seikkailemaan ensi jouluna uudelleen!

Seuraavana päivänä ennen lennon lähtöä kävimme vielä parissa kirjakaupassa, ja otimme bussin takaisin hostellille hakeaksemme matkalaukut. Pääsimme istumaan ihan bussin etuosaan, josta oli hyvä ihailla maisemia! Suosittelen kyllä kaikille matkalaisille, että jos ei ole niin kamala kiire ja hoppu pinkoa koko ajan tubella joka paikkaan, ottakaa bussi ja ajelkaa jonnekin huitsinnevadaan. Siinä näkee hyvin maisemia ja samalla Lontoon kartta tarttuu päähän vähän paremmin!

Jokaisella kuvaajalla on kuulemma omat kuvauskohteensa ja -maneerinsa, ja minulla ne ovat penkit, katulamput ja erilaiset heijastuspinnat. Enpä minä kyllä osaa vastata, mikä niissä viehättää, mutta näin se vaan on!

Terveellinen makkaraperuna-annos, jotta kolesterolitaso ei turhaan laskisi! Kolme makkaraa oli kyllä ihan liikaa, mutta kaiken söin. Eipä sitten tullut loppupäivänä nälkä.

Hähähää, luulitteko muka, että tulisi Lontoo-päivitys ilman Shardia? Ei koskaan! <3

Ja sitten saavuimme vanhempien tykö! Seuraavaksi siis seuraa tunnelmointia Suomen maisemissa jouluisin kuvin.

Olen kai joskus sivulauseessa maininnut, että yhdeksi harrastuksekseni on vaan ajan myötä kasvanut neulominen. Vihasin sitä ennen vanhaan, kun ala-asteella opettaja haukkui neuletekeleeni, ja sitten siirryin puukässään. Opiskellessani vaatetusartesaaniksi meille tuli neulonta- ja virkkauskurssi, joka innosti pitämään tästä käsityömuodosta! Kerran sitten vietimme perheen kanssa joulun, jolloin piti antaa vain omatekemiä lahjoja. Neuloin kaikille villasukat, ja siitä on jäänyt perinteeksi vääntää sukat perheenjäsenille, paitsi viime vuonna. Silloin syntyi kamala huuto, missä meidän sukat on! (Tein kyllä itse pikkusiskoni kanssa käsintehdyt ja -painetut kangaskassit.) Tässä on siis valmistumassa aatonaattona viimeinen pari pakettiin, koska eihän mitään voi aloittaa ajoissa ja aina on jätettävä kaikki viimetippaan! :)

Lallikin malttoi olla kiltisti kun joulupukki tuli kylään!

"Joko sitä herkkua saisi!?" kysyi Lalli ja odotti innolla namuja.

Jouluaaton kakku! Äiti leipoi ja siskoni maalasi siihen hienon kuvan elintarvikeväreillä.

Malkolm nautiskelee joulukuusen edustalla.

Turokin nautti joulusta, oli monta syliä istuttavana, mistä valita!

Joulupäivänä oli lämmintä, ja merikin täysin sula...

...mutta sitten tuli pakkanen eikä lähtenyt! Kaikki kosteus muuttui yhtäkkiä kauniiksi kuuraksi, ja oli hyvä harjoitella jääkiteiden kuvaamista. Ai että kaipailen macro-putkea, ehkä ensi kesänä tuhlaan ja ostan sen kesätyörahoista vihdoin ja viimein!

Heinäaallokko.

Filiph nauttii joulun rauhasta.

Kyllähän revontuliakin olisi ollut, mutta taivas oli turhan pilvinen. Tämä on ainoa kuva missä on edes aavistus revontulista, kun ne hohkasivat vihreää valoaan pilviin... Aina ei voi onnistua!

Lallin ja Filiphin rentoutumiskoulu.

Ja pitihän kulttuuriakin käydä harrastamassa! Olimme ennen joulua käyneet katsastamassa viimeisen Nälkäpelin ja välipäivinä Star Wars: The Force Awakenin. Uuden vudoen jälkeen menimme koko perheen voimin (paitsi pieni veljentyttöni, joka meni mummolaan kylään esityksen ajaksi) katsomaan Kansallisoopperaan Oopperan kummituksen. Heti kun kuulimme, että tämä on tulossa ohjelmistoon, alkoi mittava rahankeruuoperaatio, jotta saimme ostettua suuren köntin lippuja! Tätä koko syksy siis odotettiin, ja viimein pääsimme sen näkemään! Itse pidin tästä kovasti, ja minusta tämä oli parempi kuin New York Cityssä näkemäni versio. Laulajat ja tanssijat tekivät parhaansa, ja se näkyi! Pidin myös, ettei tätä esitystä oltu suomennettu, vaan se esitettiin alkuperäiskielellä englanniksi. Minulla on myös kolme harjoitusaariaa tästä teoksesta, joten on aina mielenkiintoista tarkkailla ja oppia, miten muut ne kappaleet esittävät!

Koska olimme perheen voimin "lomamatkalla", otimme myös väliaikatarjoilun. Itse otin lehtikuohua (herukanlehdistä valmistettua alkoholintonta kuohuviiniä) sekä Oopperan kummituksen nimikkoleivoksen. Työskennellessäni oopperalla aikaisemmin tutustuin ensi-iltajuhlissa lehtikuohuun, ja olen rakastanut sitä siitä lähtien. Tottakai minun piti siis saada sitä lasillinen tutussa ympäristössä hyvien muistojen kunniaksi! Itse leivos oli aika mitäänsanomattoman makuinen, eikä luvattu lakritsi maistunut siinä ollenkaan.

Toinen kultturirientomme koitti pari päivää myöhemmin, kun menimme elokuviin katsomaan BBC:n Sherlock-sarjan erikoisjakson Abominable Bride. Se oli ja ei ollut hyvä yhtä aikaa, hankala sanoa oikein mitään spoilaamatta juonta. Se oli paikoin myös aivan liian pelottava minulle, ja istuimme vielä ekassa rivissä. Kamala kokemus ne pelottavat kohtaukset.

Kävimme ottamassa hieman kuvia viitan ja omenan kanssa, kun sain keskellä yötä vision. Hieman kylmä oli kun pakkasta kuvaushetkellä taisi olla -25C, kuvausassistentti Lallia se ei haitannut ollenkaan! Tässä Lallikin pääsi poseeraukseen mukaan.

Lähtöä edeltävänä aamuna oli pakkasta -29C, ja innokkaana juoksin kuvaamaan aamun tunnelmia. Valitettavasti pakkasta ei voi vaan mitenkään tavoittaa näihin kuviin, joten varmaankin olisi ihan sama, vaikka sitä olisi ollut vain seitsemän astetta. Kyllä meinasi sormet paleltua tässä touhussa.

Nouseva aurinko ja liljan siemenkota.

Marjakin oli saanut lumisen hatun päähänsä.

Pakkausurakkaa edelliseltä päivältä. Kai näillä pärjää tämän kevään!

Reissuun lähtiessä oli seuraavanlainen ongelma: Suomessa pakkasta kolmisenkymmentä astetta, mutta Englannissa kymmenen astetta lämmintä. Mitä siis laittaa päälle, ettei palellu ja läkähdy? Vanhemmat sitten päättivät heittää minut kentälle kevättakissa, ja istuin autossa villaviltin alla ettei ihan paleltuisi. Se oli hyvä ratkaisu, sillä Englannissa oli vielä illallakin auringon laskettua yhdeksän astetta lämmintä! Tämä kuva on otettu auton ikkunasta, kun oli niin kylmää, että jäätä alkoi muodostua takaikkunan sisäpuolelle. Kauniita kiteitä, mutta ei ne ole niin hyvät ja tarkat, kun halusin. Makroputkea kaivaten...

Lähdön tunnelmaa!

Pian jo laskeudutaan!

Nyt olen siis takaisin kotonani Winchesterissä, ja heti tämän päivityksen jälkeen alan naputella ensimmäistä koulutyötä, jonka esittely on jo heti tiistaina. Kiirettä siis pitää heti vuoden alusta! Eikä se haittaa, kun rakastan tätä, mitä opiskelen. Uusia tuulia kohti siis!

Lomalta arjen ahkeruuteen palaten,
Koala von Tukintolvana