Ruudun takaa

Tällä viikolla oli tarjolla täysikuun aikaan ns. verikuu, eli punainen täysikuu. Ainakaan täällä saarivaltiolla se ei kovin punaisena näyttäytynyt, vaan jäi aika oranssiksi. Täysikuu on silti aina näyttävä ja kaunis ilmestys! Kuvailin kuuta omasta ikkunastani, sillä se oli parempi paikka kuun tähystelyyn kuin läheinen nurmialue.

Puun takaa nouseva oranssihko kuu

Viisi minuuttia myöhemmin kuu oli jo huomattavasti kalvakampi

Kymmenen minuutin päästä noususta kuu oli jo ottanut takaisin oman hopean värinsä

Kamalan punaiselta ei siis näyttänyt. Kuvissa on valitettavasti aikalailla kohinaa, koska pitkän putkeni matka ei millään riitä kuun kuvaamiseen (yltää vain 200 asti). Päätin silti seuraavana yönä yrittää uudestaan, koska kuun sanottiin näyttäytyvän kahtena yönä punaisena.

Päivällä ennen kuuta satoi aika paljon vettä, mutta saimme myös nauttia sateenkaarista! 

Tässä kuvassa piti näkyä mieletön triplasateenkaari, mutta kaksi muuta kerkesivät kadota ja kolmaskin melkein kokonaan, ennen kuin sain vaihdettua lyhyemmän putken ja säädettyä asetukset valoa vastaamaan. Nopeita lurjuksia menemään piiloon!

Sateiden johdosta kuukin kuikki vain hieman pilven reunan takaa noustessaan, joten toisena yönä kuvasaldo oli aika köyhä.

Aamulla kuitenkin ikkuna tarjosi taas upeat näkymät! 

Nyt siis on syksy saapunut tännekin, osa lehdistä kellastuu ja suurin osa pysyttelee vihreänä. Aika surkea ruska englantilaisilla kyllä.. Kaipaan sitä Suomen lehvästön väriloistoa, minkä luonto tarjoaa syksyisin! Mutta olen saanut kyllä nauttia monenlaisten ihmeellisten öttiäisten seurasta - upeita hämähäkinseittejä täkäläiset hämikset osaavat tehdä! Ja niitä on paljon. Lisäksi törmäsin huomattavasti suurempaan mehiläiseen kuin mitä suomalaiset pörriäiset ovat. Tämä oli lisäksi muuten täysin musta, mutta takapää loisti kirkkaanoranssina.

Fresher's Weekiltä minulle tarttui mukaan tällainen ilmapallolemmikki! Hän kyllä osoittaa jo vetelevänsä viimeisiään, koska kaveri on pienentynyt kovasti. 

Kurssitkin ovat ponkaisseet nyt vauhdilla liikkeelle. Ensimmäinen vuosi tulee menemään aika pitkälti teoriapainotteisena, ja opimme lukemaan ja tulkitsemaan näytelmätekstejä. Meillä on lisäksi kyllä Making Theatre-kurssi, joka tarjoaa tekemistä kehollisella ilmaisulla, improvisaatiolla sekä äänellä. Ainakin tähän mennessä nämä tunnit ovat olleet ehdottomia lempihetkiäni kursseilla, ja oli mahtavaa viime torstaina saada opettajalta palautetta, että kehollinen ilmaisuni on vahvaa ja tunnerikasta. Hän sanoi myös, että liikkeet joita teimme harjoitusesityksessämme olivat selkeästi harkittuja ja loppuun asti vietyjä, ja että minusta näki, kuinka annoin kaikkeni ja nautin tekemisestäni. Ja itse pidän aina itseäni norsuna posliinikaupassa, kömpelönä ja epämääräisenä huitojana. Nämä sanat kyllä lämmittivät mieltä! Aion siis jatkossakin antaa kaikkeni ja unohtaa sen turhan itsensä ajattelun, kyllä ne ajatukset ja tunteet näköjään johdattavat liikkeet näyttämään hyvältä ilman turhaa itsetietoisuutta. Go with the flow!

Seuraavaa täysikuuta odotellen,

Koala von Tukintolvana

P.S. Kohta on elämäni ensimmäinen halloweenini jo ovella!