tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri - 20. luukku

Saunottuaan ihmiset alkoivat kattaa pöytää. Pieni koira ei ollut vielä nähnyt näin paljon herkkuja pöydän ääressä! Oli jos jonkinlaista herkkua, ja tuoksu huumasi pään. Toivottavasti minäkin saisin jotain hyvää, kun on niiiin kamala nälkä, pieni koira huokaisi, ja asteli ruokakipponsa ääreen. Se oli kuitenkin tyhjä.
Emäntä asteli kuitenkin paikan päälle, ja nosti kupit pöydän reunalle. Häärättyään kuppien kanssa hän ojensi molemmille koirille omansa. "Olkaa hyvät", hän sanoi antaen käskyn, että ruokakuppia sai lähestyä. Eikä siellä ollutkaan pelkkiä nappuloita! Kuppiin oli ilmestynyt nappuloiden lisäksi pieniä määriä jos jonkinlaista herkkua, myös pieni pala kinkkua.

"Voi veljet, onpas mukava yllätys!", pieni koira tokaisi isoveljelleen iloisena ja kävi ruoan kimppuun. Isoveli nosti päänsä, katsoi pientä koiraa, ja tokaisi häntä heiluen: "Minähän sanoin!"




Kaunista sävellystyötä. Itkin tämän kohtauksen aikana ihan kamalasti melkeinpä vain tämän kappaleen takia, kuinka hienosti siihen onkaan osattu säveltää ikävä ja kaiho!



-Koala Von Tukintolvana

2 kommenttia:

Heippa! Jätä rohkeasti kommenttia!