Kohti Lontoota - ja sen yli??

Viime perjantain aamuna nousi kone Helsinki-Vantaalta kohti Lontoon Heathrowta, jonne se onnistuneesti laskeutui lentäen viistosti itse kaupungin yli. Vietin yhdessä kanssani matkustaneen ystävän kanssa päivän tässä suurkaupungissa. Harmitti se tosiasia, että juuri kerkesin iloita Suomessa syksyn saapumisesta ja täällä kesä jatkuu vielä. No, ehkä se syksy koittaa tännekin..

 Lontoo oli tunnelmaltaan todella kiva kaupunki, rento ja avoin. Jäi tervetullut olo siellä olemisesta, tosin osa tästä olotilasta saattaa olla peräisin brittien ylitsevuotavasta kohteliaisuudesta. Seuraavaksi on vuorossa kuvatulva osasta siitä, mitä tuli nähtyä. Kuvat suurenevat klikkaamalla niitä.

Amsterdam

Kahvia ja kakkua Costassa

Sherlockeista tehty Sherlock Baker Streetin metropysäkillä

Camden Market

Poliiseilla on isot pyssyt Lontoossa

Yksinäinen vartija 

Koska lippu oli salossa, Kuningatar oli kotona

Jellona linnan edustalla

Ei menty sisälle

Kaikenlaisia pönöttäjiä lähempänä ja kauempana

Iloisen värinen karkkikauppa

Chinatown

Omnomnomnomnom....

Näkymä hotellin katolta

Varsin brittiläisiä taloja

Rappuset ei-minnekään katolla

Nyt siis on onnistuneesti kotiuduttu Winchesteriin. Kuvia Winchesteristä, sekä miten yliopiston ensimmäinen viikko sujui, tulee myöhemmin (kunhan nyt tämän viikko kuluu loppuunsa!)

Rakkoisin jaloin ja väsynein terveisin,

Koala von Tukintolvana

P.S. Missä se kaikki kylmyys ja sade on? Olen vain palanut täällä jatkuvassa helteessä ja auringonpaisteessa. 

Viikon päästä on jännää!

Viikko lähtöön, että pitäisi varmaan alkaa oikeasti pakkaamaan. Toistaiseksi matkalaukkuun on mennyt pelkkiä turhakkeita - paitsi reinotossuni. Pitäisi varmaan myös kirjoittaa se ostoslista, mitä kaikkea pitäisi vielä kaupasta hankkia matkalaukun täytteeksi, eikä vain jahkailla kauppaan menoa.

Päätin myös pelata varman päälle ja kävin vaihtamassa euroja puntiin paikallisessa pankissa. Parhaimman hinnan valuutanvaihtoon tarjoaa Osuuspankki, vaihtomaksu on vain 5 euroa riippumatta vaihdettavasta summasta. Olen ennenkin ollut ulkomailla tilanteessa kahdesti, että korttini ei ole toiminut, joten nyt ainakin jonkinlainen ruoan saanti on turvattu! Ja olisihan sekin myös kiva että ei tarvitse kävellä Lontoosta Winchesteriin.

Pohdiskelin tässä, mikähän voisi olla oiva aihe päivittää blogia vielä ennen lähtöä. Mikäpä muukaan olisi herkullisempi, kuin ENNAKKOLUULOT! Eli  mitä ennakkoluuloja/-käsityksiä olen kuullut Englannista, englantilaisista ja heidän tavoistaan ja kulttuuristaan. Televisio ja elokuvat ovat myös erittäin opettavaisia.. mutta eipä kaikkeen ole silti luottamista, vaikka tietyn mielikuvan sieltä saisikin. Teen joskus myöhemmin syksyllä uuden päivityksen, jossa katson, miten nämä ennakkoluulot sitten pitivätkään paikkaansa.

Ruoka:
Englantilainen gastronomia on ympäri maailman tunnettua - huonoudestaan. Ruoka on kuulemma mautonta, uppopaistettua ja ravintoaineetonta liha-peruna-taikinapainotteista mössöä. Minulla ei ole kuitenkaan kamalasti kokemusta siitä, mitä ruokaa Briteistä löytyy - Haggista on Skotlannissa, 1500-luvulla syötiin Devil's Kidneys-aamiaisleipiä, 1800-luvulla intialaista currya aina hovia myöten sekä kaikenlaisia piiraita filo-taikinaan käärittynä. Tuttu on myös kello viiden iltapäivätee, jolloin syödään sknonsseja ja erilaisilla täytteillä täytettyjä kolmioleipiä. Joskus syödään myös meilläpäin vain jouluna tarjoiltavaa hedelmäkakkua. Ja tottakai "must to have"-ruoka, fish and chips..

Yksi ruoka-aine, jota kuulemma kaikki britit rakastavat, on jokaiseen ruokaan ja asiaan soveltuva marmite. Britit rakastavat, muut vihaavat tätä ainetta, joka ei kuulemani mukaan maistu miltään ja silti se maistuu kaikelta yhtä aikaa. Olemme myös äitini sanojen mukaan saaneet joskus tuliaisiksi jouluaikaan Englannista luumyhyytelöä, joka oli niin karmaiseva kokemus, että hyytelö jäi syömättä. Olin itse niin pieni silloin, ettei tästä ole jäänyt mitään mielikuvia. Television kautta olen huomannut, että eivät kaikki kuitenkaan syö epäterveellisesti: Jamie Oliver ja Gillian McKeith yrittävät saada tavallisia kansalaisia terveellisemmän ruoan pariin, jotta ihmiset jaksaisivat ja voisivat paremmin.

Herrasmiehet:
Brittiläinen herrasmies on aikamoinen käsite. Englannista löytyy vain komeita miehiä kosmossilmillä varustettuina lausuen kohteliaasti "How do you do?" yläluokkaisella aksentilla. Ehkä Jane Austenin tekeleitä tämäkin mielikuva päässäni.. Ajatelkaa Tom Hiddlestonia sikaritakissa, harmaissa villaisissa upslaakihousuissa piippu kädessä ja monokkeli silmällä. Ja tottakai hiukset kauniisti laineilla. Vanhemmilla herroilla on tyylitellyt viikset tai parta, aina siististi hoidetut ja muotoon vahatut.

Toista kastia edustavat nämä tyylikkäät pukumiehet, jotka kävelevät tummassa liituraitapuvussaan, salkku kainalossa ja sateenvarjo toisessa lakeerikengät kiiltäen. Nämä miehet nautiskelevat laadukasta viskiä tai konjakkia niille tarkoitetuista laseista istuen loungessa, jossa pianisti soittaa kauniita melodioita valkoisella flyygelillä. He myös yleensä asuvat joko huippuhienossa penthousessa tai kauttaaltaan mahonkipuulla sisustetussa kartanossa.

Ladyt:
Naiset ovat aina hymyileviä, ja viljelevät sanoja honey, darling, hun, luv, sweetheart yms. Naisilla on aina villatakki harteilla, polvimittainen mekko päällä tai jakkupuku, jos he menevät töihin - ja vaatteet ehdottomasti villa- tai tweedkankaasta tehdyt. Tukka on joko ponnarilla, papiljottikiharoilla pöyhittynä tai Miss Marple-henkisen hatun alle piilotettuna. Tottakai hattu voi olla myös hyvinkin mielikuvitusrikas, ainakin itselleni tulee mieleen vessanpönttöhattu Ascoteilta. Korot kengissä ovat järkevän korkuiset, korkeintaan neljästä kuuteen senttiä. Hieno nainen myös kulkee aina Muumimamma-henkinen veska kyynärtaipeessa. Meikkiä laitetaan runsahkosti, varsinkin ripsiväriä. Erityismaininnan ansaitsee kajaali, jota vedetään aina silmien alle paksu viiva.

Juhliminen:
Britanniassa juhliminen ulkona on aika rankka rupeama. Olen lukenut huhun, että nuoret ompelisivat takkeihinsa sisäpuolelle omat yhteystietonsa sekä rahaa taksia varten. Niistä taksikuski osaisi viedä nämä juopuneet sammaltavat tai sammuneet nuoret koteihinsa. Aika hirvittävää, jos tämä oikeasti pitää paikkaansa..
Hienommat juhlat ovat iltapukujuhlat, jossa on live-ensemble soittamassa ja kuohuviini virtaa. Näissä juhlissa myös aina tapahtuu kosintoja, riitoja, murhia tai muuta jännää.

Asuminen:
Britit asuvat lähinnä kivitaloissa, jotka ovat pieniä omakotitaloja tai paritalon puolikkaita. Talot ovat joko valkoisia tai punaisia, ja niissä on jyrkkä katto. Ikkunoissa saattaa olla jonkinlaiset metallikoristekehikot, mutta ei aina. Jos talo on maaseudulla, sitä ympäröi matala puuaita, jossa on pieni portti. Kaupungeissakin saattaa olla aitoja, mutta ne ovat pensaita. Taloissa on aina kylmä, niissä vetää ja ne ovat miltei jokainen homeessa. Kaikissa taloissa on myös kaasuliesi, ja teepannu, joka inisee veden ollessa tarpeeksi kuumaa.

Sää:
Brittein saarilla sataa aina vettä. Ja siellä on aina kylmä. Mutta vaikka siellä on kylmä, koskaan ei sada lunta (paitsi Skotlantiin, missä on vielä kylmempi). Siksi jokaiselta löytyy aina sateenvarjo ja Wellington-kumpparit.

Sellaista on tullut siis kuultua. Olen aika varma, että monet noista tulevat rikkoutumaan tämä tulevan vuoden aikana, joten raporttia tästä on sitten myöhemmin. Voitte alapuolelle kommentoida, mitä ennakkoluuloja ja kuulemianne asioita teillä on Iso-Britanniasta!

Ja nyt sitten lähtölaskentaruutuun, kohta lasketaan vain yhden käden sormilla! ...niin, ja ehkä pitäisi juosta vielä ne viimeiset hoidettavat asiat.


Kiireisin terveisin,

Koala Von Tukintolvana


P.S. Tulee olemaan hieno lähtö, kun lento on niin aikaisin. Olen aamuisin aika.... jännä.

Matkalaukkumaniaa

Heippa!

Aika olennainen osa muuttamisessa on yleensä ne muuttotavarat. Isä ja äiti ovat auttaneet minua anteliaasti aina muutoissa, tarjoamalla auton ja kuskin sekä kantoapua muuttoihin. Nyt se ei taida ihan onnistua, joten muutan vain kahden matkalaukun turvin. Pitkää pohdintaa aiheutti sekin, että lähenkö yhden vaiko kahden laukun kanssa. Kaikkeahan saa rahalla, mutta onko aina pakko ostaa kaikkea uutena..

Joten, rajoituksena minulle on nyt kaksi matkalaukkua, yksi iso ja yksi sellainen standardikokoinen Euroopan lennoille. Tämän lisäksi lentoyhtiöni British Airways sallii jopa kaksi käsimatkatavaraa mukaan! Toisen on oltava maksimissaan tavallisen läppärilaukun kokoinen, toinen saa olla mitoiltaan cabinet-laukkua tai reppua vastaava. Sääntönä - minun tapauksessani repun - käsimatkatavaroiden painolle on se, että sen saat viedä, mitä jaksat nostaa pääsi yläpuolelle. Onneksi en ole ihan rimppakinttu!

Olen vääntänyt vaikka kuinka monta listaa siitä, mitä pitäisi pakata mukaan. Yleensä olen pakkaamisen saralla niin huolimaton, että pelkään löytäväni itseni tästä Jenna Marblesin tilanteesta:

Voitte siis kuvitella videon nähtyänne, että mikä ongelma minulle on pakata "koko omaisuuteni". Mitä ilman en siis voi elää.

Okei, ilman kaikkeahan voi elää, koska kaikkea saa kaupasta. Paitsi perheenjäseniä ja kavereita, mutta he eivät suostu matkalaukkuun menemään. Enkä kyllä ehkä haluaisikaan ketään omaan huoneeseeni kuin väliaikaisesti käymään! Iso ongelma tulevassa huoneessani tulee olemaan se, että en saa laittaa mitään seinille, jotta niiden pinta ei menisi pilalle. Ei julisteita eikä postikortteja seinälle.. Ei mitään. He, jotka tuntevat minut tai ovat koskaan vierailleet kämpässäni, tietävät, etten vain voi elää ilman kuvia ympärilläni. Tämä tulee tuottamaan vielä suurta tuskaa tämän vuoden aikana, pelkkä tyhjä valkoinen seinä ilman mitään piristettä... Tosin vuokrasopimuksessa ei kielletty kiinnittämästä mitään kaappeihin tai oveen! Valoa tunnelin päässä siis.

Vaatteet ovat aika olennainen osa, mutta tämän kohdalla minulle ovat kaikki sanoneet ettei turhaan tarvitse pakata vaatteita mukaan, koska niitä saa kaupasta ja halvemmalla kuin Suomesta. Ongelma: mitenkäs sitten minun harvinaiset ja keräily-t-paidat..? Plus miksi ostaa uutta kun halvemmalla, kuin ostamalla uusia paitoja, housuja ja hameita saan toisen matkalaukun lentokoneeseen mukaan. Se, joka ostaa koko vaatevaraston uusiksi 42,5 eurolla, mitä toisen matkalaukun hintaan menee, on aika ässä rahankäytössä.
Tietysti tämä keino toimii, jos haluaa uusia koko vaatevarastonsa. Mutta minä en saa mistään niitä vaatteita, mitä olen ostanut tai tehnyt itselleni. Toki tässäkin on sellainen järki, että nyt karsii sitten oikeasti pois kaikki ne vaatteet, joita ei oikeasti käytä. Vain ne, mitä oikeasti käyttää, lähtee siis mukaan! (Tässä välissä voin jakaa sellaisen suru-uutisen teidän kanssanne, että rakkaat "Iron Sky - Coming Race" sekä "Piano Rammstein" -paitani ovat kadonneet puolisentoista kuukautta sitten mystisesti pyykkiin mennessään. Eli ne ovat jonnekin menneet piiloon, mutta en vain onnistu löytämään niitä.)

Yksi pohdintaa aiheuttava kohta on keittiötarvikkeet. En minä voi lähteä saga-astioitani raahaamaan Englantiin, joten ne jäävät Suomeen. Yliopisto kaikeksi onneksi tarjoaa halukkaille "keittiöpaketin" ja "sänkypaketin". Keittiöpaketti maksaa £40 (n. 50€) ja siihen kuuluu ruokailuvälineet ja astiat yhdelle, muki, lasi, keittiöpyyhe, erilaisia kokkausvälineitä, tölkinavaaja, leikkuulauta, kaksi kattilaa kansineen, paistinpannu, siivilä, raastin sekä mattoveitsi ja peruskeittiöveitsi, jos on jo täyttänyt 18 vuotta (alle 18-vuotiaat eivät saa veitsiään). Että eiköhän tolla pääse alkuun.. Ja voi miettiä, paljonko menisi rahaa ostaa esimerkiksi tuo pelkkä paistinpannu, että aika hyvä tarjous!

Sänkypaketti on £25 (n. 31€) ja sen mukana tulee tyyny, peitto, aluslakana, pussilakana ja tyynyliina yhdelle ihmiselle. Ajattelin kyllä ottaa ainakin yhdet vaihtolakanat mukaan, riippuen miten laukkuun mahtuu. Tällä hetkellä pyyhkeet ovat etusijalla, jotta pääsee pesulle muuton jälkeen (en tiedä mihin asti kaupat ovat auki silloin lauantaina kun muuttaa, että kerkeääkö siinä alkaa pesemään ja kuivaamaan upouusia pyyhkeitä päästäkseen suihkuun).

Tottakai olen listannut kaikkea muutakin tärkeää, kuten yhden cosplay-asun lokakuista Lontoon conia varten, yhden kuuttipehmolelun, Toothless-pehmolelun, Taru sormusten herrasta-kirjan... Hei, nämä ovat ihan ollennaisia asioita, joita ilman ei voi elää! Mun unilelunani sängyssä on ollut tuo kirja viimeiset seitsemän vuotta, joten kai minä nukun sen kanssa myös tulevaisuudessa. Ihminenhän pärjäisi vallan hyvin ilman mitään tavaroita, (katsokaa elokuva Tavarataivas, jos haluaa nähdä, miten se onnistuu) mutta miksi minä haluaisin olla ilman kaikkia tavaroitani? Mikä pointti siinä on, ja miksi minun pitäisi todistella tavarattomuudellani jotakin muille? Ei tämä ole mulle mikään "uuden elämän alku" vaan mä elän kyllä edelleen ihan omaa elämääni, vain sillä muutoksella että pääsin opiskelemaan ja muutan minulle uuteen maahan asumaan. Siitä tulee minun kotini, joten miksi en tekisi siitä sitten kodin näköistä? Joten muutan kuuttini kanssa, koska se tekee minut iloiseksi!

Terveisin sekalaisesta huoneesta ja mielestä,

Koala Von Tukintolvana

Kun ei ole sampoa..

Koska  minua ei kutsuttu retkelle Ereboriin aarretta valloittamaan eikä minulle myöskään ole taottu sampoa, joudun rahoittamaan opintoni jotenkin muuten. Ennen opiskelujen alkua työttömänä olo on syönyt aika tehokkaasti kaikki säästöni, joten niistä ei ainakaan ole tähän hätään mitään apua. Viimeisillä rahoilla mutkien kautta sain sentään uuden koneen itselleni! Entinen palveltuaan minua uskollisesti seitsemän vuotta otti ja kuoli. Sinänsä ihan hyvä sauma, koska en olisi kuitenkaan pöytäkonetta saanut Englantiin mukanani raahattua, joten vaihdoin pitkin hampain läppäriin. Nyt, parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että ei tämä läppäri niin kamala olekaan. Kaipaan silti suurta ruutua ja oikeaa näppäimistöä..

Paras rahoituksen lähde opiskelijoille on Kelan tuet, tottakai. Ulkomaille lähtevät opiskelijat saavat opintotukea, asumistukea ja halutessaan myös korotettua opintolainaa (pakko haluta jos meinaa saada asumisen maksettua minun kohdallani). Korotettua opintolainaa saa nostaa 700€/kk.  Asumistuki sekä opintotuki ovat ihan normaalinsuuruisia, mitä se on Suomessa opiskelevillekin. Taulukon mahdollisista omista tuistasi sekä muuta tietoa löydät Kelan nettisivuilta. Sellainen ehto Kelan tukien saamiseen on, että sinun täytyy olla ollut kotikunta Suomessa vähintään kaksi vuotta ennen ulkomaisten opintojen alkua.

Britit ovat tämän lisäksi rakentaneet hyvän lainajärjestelmän, jota saavat hakea myös ulkomaalaiset opiskelijat. Student Finance England on tämän valtion alaisen lainaajan nimi. Moni alkaa hakea opintolainaa SFE:ltä jo maalis-huhtikuussa, ennen kuin kouluun pääseminen on edes varmaa. Itse en tätä tehnyt näin, koska ajattelin sen tuottavan huonoa onnea. Heti, kun sain tiedon IELTS-kokeeni läpäisystä, tulostin ja täytin paperit ja postitin Englantiin. Koitin täyttää tämän hakemuksen ensin netissä, mutta siellä ei onnistunut kuin brittiläisten oman kaavion täyttäminen (höh). Meille Eurooppalaisille, muualta tuleville opiskelijoille on erilainen kaavake. Verrattuna suomalaisen opintotukikaavakkeeseen britit selkeästi rakastavat kaikenlaisia nippelitietoja ja paperia. Suomalainen kaavake on viisisivuinen täyttöohjeineen, kun taas SFE:n kaavakkeesta löytyi peräti 28 sivua! Melkein kuin olisi romaanin tulostanut. Lisäksi tämä täytyy täyttää vain ja ainoastaan mustalla kuulakärkikynällä.

Se hieno asia tuohon SFE:n lainaan on tehty, että sinun ei tarvitse maksaa sitä heti takaisin. Vasta, kun tulosi ovat £21,000 tai korkeammat, alat maksamaan sitä takaisin £30 kuussa. Mitä suuremmat tulot, sitä suurempi on se takaisinmaksusumma. Tietysti, jos muutan jonnekin muualle Briteistä opiskelujen jälkeen, tämä tuloraja muuttuu. Kaikki nämä tiedot löytyvät täältä.

Eräs tärkeä huomioitava ja päänvaivaa tuottava asia hakemuksesta löytyy, ja se on hakemuksen kolmas sivu. Hakemuksen mukana täytyy lähettää joko passi tai sitten kopio passista. Jos et halua lähettää passiasi, passin kopiota varten tarvitset jonkin virkaa tekevän henkilön allekirjoituksen, leiman ja päiväyksen sekä passin kopioon että tähän sivuun numero kolme (joka tunnetaan myös nimellä Certifier checklist, on myös tulostettavissa erikseen ja näyttää tältä), johon tulee myös tämän henkilön yhteystiedot. Sivussa aivan selvästi lukee, että sen voi allekirjoittaa vaikka pappi, lääkäri, toimistotyöntekijä, poliisi, opettaja, lehtori.. Mutta asia ei olekaan näin yksinkertainen!

Tämä todistajien lista ei pidä Suomessa paikkaansa. Soittelin ympäri lääniä kysellen, kuka tämän voi allekirjoittaa. Koitin päästä lähimpään poliisilaitokseen allekirjoituttamaan tämän, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, kuka sen voisi allekirjoittaa, missä sen voisi allekirjoittaa, mikä leima siihen pitäisi iskeä.. Kunnes kuulin, että voisin yrittää julkista notaaria. No, soitin hänelle kolmisen kertaa, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Maistraattiin soitettuani kuulin sieltä, että ainoa, joka näitä papereita voi allekirjoittaa Suomessa, on julkinen notaari! Ajelin sitten 60 kilometrin päähän julkista notaaria tapaamaan. Siellä tosiaan toimistotyöntekijä (joka ei ollut koskaan nähnyt tätä lomakettani aikaisemmin) iski leimat, kirjoitti tiedot ja kävi ottamassa notaarilta allekirjoitukset. Allekirjoituksen hinta oli 15 euroa, että kannattaa alkaa notaariksi! Nimmareita jakamalla tienaa. Sitten ei muuta kun hakemus postiin.

Lainahakemuksen käsittelyyn sanotaan menevän aikaa noin kuusi viikkoa. Minulla se aika on kyllä mennyt jo umpeen, koska tapahtui seuraavanlaista. Sain 15. elokuuta SFE:ltä kirjeen, jossa sanottiin, ettei hakemustani voida käsitellä virheellisen passikopion takia.  Kirjeessä ei kuitenkaan kerrottu, mitä tein väärin, vaan pyydettiin vain lähettämään uusi passin kopio tai passi. Olin äimänkäkenä, mitä muka olen voinut tehdä väärin. Koitin seuraavana maanantaina soittaa Englannin päähän kirjeestä löytyneeseen puhelinnumeroon, mikä oli väärin tässä passikopiossa. Ensimmäisellä puhelulla sanottiin, että siitä ei ole heillä käsitystä, koska he eivät pääse lukemaan minun tietojani. Ja toisella puhelulla sanottiin sama.. Kolmannella myös, mutta tämä rouva sanoi, että olen soittanut väärään numeroon. Tarkistin numeron paperista ja sanoin, että tämä numero on kyllä se, mikä kirjeessä oli mukana. Hän mietti hetken ja vastasi, että sitten paperiin on laitettu väärä puhelinnumero, ja sen takia he eivät pääse katsomaan tietojani. Meille EU-opiskelijoille on aiva oma puhelinnumeromme, ja hän antoi sen minulle.

Neljäs puhelu siis meni tähän uuteen numeroon, ja sieltä minulle selvitettiin hakemukseni virheeksi se, että notaari oli käyttänyt kahta eri leimasinta. Certifier checklististä ja passin kopiosta löytyivät eri leimat, ja siksi hakemustani ei käsitellä. Lisäksi tämä herra lupasi, että jos laitan uuden kopion ja checklistin postiin, hakemukseni käsitellään vielä tämän viikon aikana. Ei auttanut muu kuin kurvata hirveällä kiireellä maanantaina heti takaisin maistraattiin hakemaan uutta leimaa ja nimmaria. Selitettyäni asian jopa kahdelle virkailijalle he olivat äkeissään, mitä tämä pelleily oikein on. He varmasti olivat laittaneet samalla leimasimella kumpaankiin paperiin jäljet, ja nyt he tekivät sen niin, että minäkin sen varmasti näin (kyllä, se tehtiin nyt aivan varmasti samalla leimasimella). Sain nämä toiset paperit ilmaiseksi, kiitos siitä ihanat rouvat!!

Juoksin postiin ja kerkesin saada paperit sinne kymmenen minuuttia ennen postin matkaan lähtöä. Nyt olen sitten odotellut tämän viikon, tulisiko sieltä vastausta. Perjantaihin mennessähän sen olisi pitänyt tulla, mutta kirjauduin viimeksi tänään lauantaina tunnuksilleni, eikä siellä näkynyt mitään muutosta. Aika mielenkiintoinen paikka, jos se ei nyt kelpaa, mutta notaarin sihteerit käskivät pyytää SFE:tä soittamaan suoraan heille, jos tulee vielä jotakin häikkää. Koulun alkuun on kuitenkin aikaa kolme viikkoa, ja 22. syyskuuta sen lainan pitäsi olla maksettuna koululle, muuten joudun antamaan heille 800 punnan pantin (minulla ei ole niin isoa rahaa antaa heille pantiksi.. Se on siis noin 1000€). Että jännäksi menee!

Tämä ei kuitenkaan ole pelottelua vaan minun kokemukseni asiasta. Kaksi muuta suomalaista, ketkä tiedän myös hakeneen SFE:n lainaa, eivät ole kohdanneet minkäänlaisia ongelmia tässä lainan hakemisessa. Minua seuraa tällainen karma, että sattuu ja tapahtuu aina kaikkea outoa. Mutta jos alkaa masentamaan ja ärsyttämään, pitää kuitenkin muistaa ja olla kiitollinen, että sain opiskelupaikan! Raha-asiat kyllä varmaan järjestyvät... (tai sitten pitäisi voittaa lotossa!)

Terveisin vielä tyhjän tilin haltija,

Koala Von Tukintolvana


P.S. Ei se Kelakaan ole vielä päätöstään tehnyt! : D

Tuomiomuuttotavaravuori... ja muuta pohdittavaa.

Heippa!

Sellainen mielenkiintoinen sivuoire on aiheutunut tässä vuosien varrella, että tavaramäärä on tupannut kasvamaan. Nyt ulkomaille muuttaessa on hieman ongelmana, mihin nämä kaikki mahtaa mahtua. En haluaisi myydä pois ihan kaikkea, koska en voi tietää, palaanko Suomeen vai jäänkö ulkomaille riehumaan. Jos muuttaa takaisin, on ikävää alkaa keräämään kaikki huolella hankitut astiat, keittiövälineet ja huonekalut uudelleen. Ja jos jään ulkomaille, voin tulla ne sitten myymään myöhemmin pois. Toki on paljon asioita, joista ei haluakaan luopua - kirjat, elokuvat, valokuvat, julisteet.. Mistä siis tila niille?

No, tila on toistaiseksi vanhempieni talon yläkerrassa. He ovat armeliaasti antaneet minun raahata kaikki tavarani sinne yhdeksi suureksi mustaksi vuoreksi nurkkaan, joka säännöllisesti kahden päivän välein puretaan kissojen toimesta. Olen koittanut löytää tavaroille erikseen vuokrattavaa tilaa tai huonetta, mutta täällä päin Suomea ne ovat yhtä harvassa kuin yksisarviset metsässä. Eli jotain pitäisi keksiä, jotta vanhemmat saavat huoneen takaisin omaan käyttöönsä.. (anteeksi!! :< )

Päänvaivaa tällä viikolla on tuottanut myös Englannista löytyvien pankkien määrä. Kuukkeliin englanniksi kirjoittaen "best student accounts in UK" löytyy ihan liikaa vinkkejä - en enää tiedä, mihin niistä luottaa! Olen itselleni valkannut kolmeksi suosikiksi Lloydsin, Santanderin ja HSBC:n. Näistä kolmesta saan kyllä aika erilaisia suosituksia, toiset tykkää, toiset vihaa. Kukaan ei sano Lloydsista juuta eikä jaata, vaikka se on mun ennakkosuosikkini etukäteistutkimuksen myötä. Santander on kaikkein rakastetuin ja vihatuin, ja se antaa opiskelijatilin myötä kylkiäisiksi ilmaisen Student Railcardin, joka muuten maksaa £125 (n. 157€). HSBC:n kannattajat ovat jakautuneet niin, että pohjoisessa päin saarivaltiota asuvat ylistävät, etelässä eivät niinkään. Että ota tuosta sekasopasta sitten selvää. Ystäväni kertoi, että pankkien edustajat tulevat freshereiden viikolle kertomaan ja mainostamaan itseään, mutta englantilaista opintolainaa (jota ei minulle ole vieläkään myönnetty kaikkien sotkujen takia) varten tarvitsen sen tilin mahdollisimman äkkiä muutettuani.

Yksi pohdiskeltava asia on myös puhelinliittymä. En aio lakkauttaa suomalaista liittymääni, mutta tarvitsen kyllä paikallisen numeron. Tähänkin asiaan löytyy suosituksia yhtä paljon kuin on ihmisiä. Ehkä parasta olisi ottaa sieltäkin jokin paketti, josta saa kiinteän nettiyhteyden puhelimeen sekä sen pakoitetun x-määrän minuutteja ja tekstareita. Jos ne ovat samanlaisia "Olet naimisissa kanssamme kaksi vuotta"-sopimuksia, en tykkää, koska se luo heti paineita valitseeko oikean vai väärän. Ehkä pitää tehdä hieman tutkimusta sitten paikan päällä.

Hyvä neuvo tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tässä pankkiasioita ja muita pohtiessa on tullut hyvin huomattua, kuinka helppoa on asua yhdessä maassa koko ajan, ja kuinka outoa (ja vähän vaikeaakin ehkä) on hypätä vieraaseen maahan. Kaikki tietävät täällä millaisia pankkeja suomalaiset pankit on, mitä ruokaa saa mistäkin ruokakaupasta - ja minkä nimisiä ne ruokakaupat on! Itse en ole koskaan käynyt kertaakaan Briteissä, lähin kosketukseni on sieltä saadut postikortit ja ylilento Mansaarten pohjoispuolelta New Yorkiin matkustaessa. Se saattaa tunnustaa tutulta telkkarista ja elokuvista opituista asioista, mutta todellisuus mahtaa silti mäjähtää vasten kasvoja kuin märkä pyyhe: joko kivaa tai todella epämiellyttävää.

Kuulen myös koko ajan kysymyksen "no, joko sinua jännittää kamalasti??" Voin ihan rehellisesti vastata, että ei. Enkä tiedä miksi. Se kaikki jännitys varmaan purkautuu sitten viimeisellä viikolla ennen lentoa, ja olen jo nyt pahoillani perheeni puolesta, joka minua joutuu kuuntelemaan (en ole tunnettu hiljaisuudesta vaan ennemminkin tärykalvojen puhkomisesta).

Päätään raapien ja ihmetellen,
Koala Von Tukintolvana

P.S. Vinkkejä otetaan vastaan kaikissa asioissa!!